Viime viikot ovat olleet työmarkkinoilla jännittyneitä. Metsäteollisuuden ilmoitus suunnata liittokierrokselle ja EK:n päätös irtisanoa keskusjärjestösopimukset kirvoittivat kovaa kielenkäyttöä.
Nähdäkseni jännitteet ovat seurausta siitä, että viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen vaikeita.
Suomen talous romahti vuonna 2009, eikä talous ole vieläkään sitä edeltäneellä tasolla. Pitkäaikaistyöttömyys on ennätyslukemissa. Vailla työtä on noin 350 000 suomalaista. Vienti, Suomen vaurauden lähde, ei vedä.
Näissä erittäin vaikeissa olosuhteissa julkinen talous on repsahtanut huonoon kuntoon. Valtion velka on tuplattu vuoden 2008 jälkeen.
Edelleen velkaannumme huolestuttavaa vauhtia. Tämä on johtanut ikäviin, mutta välttämättömiin leikkauksiin.
Työmarkkinajärjestöjen välisellä kiky-sopimuksella parannettiin yritysten mahdollisuuksia pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa, mutta monia työehtojen heikennykset ymmärrettävästi sapettavat.
Nyt taloudessa on kuitenkin tapahtunut selkeä käänne. Taantuma on ohi. Vaikka kasvu on vielä heiveröistä ja julkisen talouden ongelmat eivät ole poistuneet mihinkään, meillä on nyt hieman tilaa hengittää. Käänne pitää käyttää uudistumiseen!
Emme saa pilata orastavaa kasvua jämähtämällä paikoillemme – emmekä varsinkaan riitelemällä.
Toivon työmarkkinoille malttia, harkintaa ja aitoa keskustelua. Uskon, että työmarkkinapäättäjät tekevät vastuullisia ratkaisuja myös tulevana syksynä. Kannustan edelleen tulevalla liittokierroksella pyrkimään lopputulokseen, joka parantaa vientimme mahdollisuuksia pärjätä kovassa kansainvälisessä kisassa. Hallitus ei ole osapuoli näissä ratkaisuissa.
Työelämän kehittäminen vaatii suuren kuvan hahmottamista, ei seuraavan syksyn tuijottamista. Suuressa kuvassa ei ole rehellistä luvata, että Suomessa voitaisiin tehdä vähemmän töitä. Sellaisia tahoja, jotka lupailevat lyhyempää työpäivää ja ”kaikille kaikkea kivaa” ei kannata uskoa.
Jos ja kun tahdomme säilyttää hyvinvointimme, on meidän tunnustettava tosiasiat.
Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään todella paljon tunteja parantaakseen elämäänsä. Suomen ei pidä edes yrittää pärjätä globaalisti matalalla työn hinnalla tai työviikon pituudella, mutta kilpailijamaillemme kuten Saksalle, Ruotsille ja Virolle meidän pitää pärjätä.
Suomi pärjää tulevaisuudessakin laadulla. Laatua edistää parempi työelämä. On uskallettava päivittää työmarkkinamme tälle vuosituhannelle. Siinä ei kinastelu auta, vaan kaivataan selkeitä kehitysehdotuksia.
Työlainsäädännön tehtävä on taata kaikille hyvä ja oikeudenmukainen työelämä sekä kaikille riittävä toimeentulo.
Uskon kuitenkin vakaasti, että monin tavoin parempaa työelämää saataisiin lisäämällä sopimista työpaikoilla.
Sopiminen 2020-luvulla kuuluu työpaikoille, ei kabinetteihin. Työpaikoilla tunnetaan paikalliset olot parhaiten.
Sopiminen edellyttää luottamusta. Sen rakentamisessa kaikilla osapuolilla on tärkeä tehtävä. Esimerkiksi työntekijöiden edustus yhtiön hallinnossa ei mielestäni ole mitenkään mahdoton ajatus.
Työpaikkakohtaisen sopimisen lisääminen olisi myös työntekijöiden etu. Työpaikkoja voitaisiin turvata, joustavuutta lisätä ja palkatkin saattaisivat nousta kilpailukyvyn parantuessa. Työehtosopimus olisi aina perälauta, jonka mukaan mennään, jos sopuun ei päästä. Kukaan ei pääsisi sanelemaan.
Sovittavia asioita olisi esimerkiksi työaika.
Työn ja perhe-elämän pitää olla tasapainossa. Ratkaisuksi nousee nimenomaan joustavuus. Työnantajien pitää antaa mahdollisuuksia sovittaa yhteen perhe-elämää ja työtä. Etätyö, työaikapankit, joustava työaika ja osa-aikatyö ovat kaikki hyviä esimerkkejä joustavuudesta.
Parempaa työelämää etsitään yhdessä. Pidän erittäin tervetulleina STTK:n ja Suomen yrittäjien ehdotuksia yhteistoimintalain (yt-laki) uudistamiseksi. Parempi yhteistoiminta lisäisi luottamusta työpaikoilla.
Tällaisia keskustelunavauksia tarvitaan enemmän.
Petteri Orpo
Kirjoitus on julkaistu Lännen Median lehdissä 25.2.2017.