Petteri Orpo

kokoomus_logon3

(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 11.5.2022)

Lähes tarkalleen 700 vuotta Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Suomen alue on ankkuroitu tukevasti länteen.

Me suomalaiset elämme nyt historiallisia aikoja. Olemme asemoimassa itseämme entistä voimakkaammin osaksi läntistä yhteisöä puolustusliitto Naton jäsenmaaksi. Voisi sanoa: viimeinkin.

Tämä ratkaiseva askel sinetöi Suomen tien kohti länttä. Matka on ollut pitkä ja paikoin kivinen, mutta määrätietoinen. Suomi sai ensimmäisen itärajansa osana Ruotsin valtakuntaa Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Siitä satoja vuosia eteenpäin rajamme on ollut lännen ja idän välisten konfliktien kyllästämä.

Ruotsin menetettyä suurvalta-asemansa suuressa Pohjan sodassa 1700-luvun alussa joutui myös Suomi Venäjän miehityksen alle. Isovihan aikana Venäjän armeija harjoitti täällä terroria, jonka kaltaista todistamme tänä päivänä myös Ukrainassa.

Ensimmäisen maailmansodan kaaoksen pyörteissä saavutimme itsenäisyytemme. Tätä itsenäisyyttä isovanhempamme puolustivat talvi- ja jatkosodassa menestyksekkäästi. Suomi selvisi kylmästä sodasta pragmaattisen puolueettomuuspolitiikan kautta, mutta hyödynsimme tällöinkin kaikki mahdollisuudet liikkua kohti länttä.

Kokoomus tuki voimakkaasti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta 1970-luvulla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen katse oli määrätietoisesti EU-jäsenyydessä.

30:n viime vuoden aikana Suomi on ollut selkeästi osa länttä EU:n jäsenenä ja syventänyt yhteistyötä Naton ja läntisten kumppaneiden kanssa olematta kuitenkaan Naton jäsen.

Samalla jälkisuomettuneisuus on elänyt paikoin sinisilmäisenä uskona Venäjän tarkoitusperiin ja kaasuputkihankkeisiin.

Suomen olemassaolon kannalta on äärimmäisen tärkeää, että ankkuroimme itsemme osaksi läntisten demokratioiden liittokuntaa. Venäjän uhka ei häviä lähitulevaisuudessa.

Suomalaiset ymmärtävät tämän hyvin. Enemmistö on sitä mieltä, että Suomen on liityttävä puolustusliitto Naton jäseneksi. Tämä on myös kokoomuksen selkeä kanta, jota olemme ajaneet jo 16 vuoden ajan.

Kokoomuksen ajamiin päätöksiin lukeutuvat muun muassa Nato-kumppanuus ja Hornetien hankinnat, liittyminen Naton nopean joukon toimintaan, edistetyn kumppanistatuksen saaminen ja isäntämaasopimuksen neuvottelu sekä keskinäisen harjoitusyhteistyömme syventäminen viime vaalikauden aikana.

Olenkin huojentunut, että puolueet näyttävät viimein löytävän lähes yksimielisen linjan asiaan, joskin julkiset päätökset näyttävät edellyttävän tiettyjä, letkajenkkaa muistuttavia koreografioita.

Kaikki tietävät, miten myös viimeisenä jonossa tuleva askeltaa, vaikka liikkeet olisivat hieman jäljessä.

Seuraavaksi meidän on käytävä keskustelu siitä, millainen Naton jäsenmaa Suomi olisi, mikä mahdollisesti muuttuisi ja miten me osallistuisimme Naton toimintaan.

Saadaksemme parhaan hyödyn ja turvan jäsenyydestä, meidän ei pidä asettaa jäsenyydelle ennakkoehtoja. Pohjoismaisen yhteistyön tiivistyminen ja Suomen ulkopolitiikan vahvempi kytkeytyminen muihin länsimaihin ovat selkeitä muutoksia.

Jäsenyyden myötä 1 340 kilometrin mittaisesta rajastamme tulee myös Nato-rajaa. Näen tämän koko Pohjois-Eurooppaa vakauttavana tekijänä, kun rajamme siirtyy kertaheitolla läntisen puolustusliiton rajaksi.

Lähes tarkalleen 700 vuotta Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Suomen alue on ankkuroitu tukevasti länteen.

Yksi asia säilyy varmana jatkossakin: myös Naton jäsenenä Suomen puolustusvoimien tärkein tehtävä on nimenomaan Suomen puolustaminen.

Kirjoittaja on kokoomuksen puheenjohtaja ja kansanedustaja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *