Hyvät kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan jäsenet,
Ensimmäinen ministeripestini oli maa- ja metsätalousministeriössä. Se oli minulle monessa suhteessa opettavainen kokemus. Maailmanpolitiikan tapahtumat syvensivät Suomen maatalouden kannattavuuskriisiä. EU osoitti solidaarisuutta ja joustavuutta viljelijöillemme, kun Venäjä laittoi rajat kiinni. Maataloustukien maksatusaikataulujen nopeuttaminen vaati erityistoimia. Metsähallituksen yhtiöittäminen takkuili. Sudet, lohet ja ahmat työllistivät tuolloinkin ministeriä. Kaikista näistä selvittiin.
Mietin jo silloin, että kriisipakettien jatkuvan pohdinnan sijasta olisi katsottava eteenpäin ja mietittävä maatalouspolitiikan sisältöjä ja tavoitteita pitkällä aikavälillä. Tavoitteet pitää etsiä tulevaisuudesta menneisyyden sijaan. Kokoomus on käynnistänyt tämän tulevaisuustyön. Eilen oma väkemme kuuli joukkoa asiantuntijoita. Tänään työtä jatketaan tällä porukalla. Mietitään yhdessä, minne haluaisimme mennä ja miten sinne päästään. Iso kuva tulevaisuudesta on minusta selvä. Ruoka on maailmanlaajuinen kasvuala ja sitä se tulee olemaan Suomessakin. Maailman elintarvikejärjestö FAO on arvioinut, että tuotannon tulisi kasvaa 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua.
Kunkin maan tulee kantaa kortensa kekoon, sillä ruokaturvasta huolehtiminen kuuluu itsenäisen valtion perusvelvollisuuksiin. Meidän pitää miettiä, miten Suomi vastaa tähän haasteeseen. Mitkä ovat meidän vahvuutemme 30 vuoden päästä ja mihin meidän pitäisi panostaa. Määrällä tai hinnalla emme tule tuolloinkaan pärjäämään.
Meidän pitää tiedostaa, että ruokaan liittyvät arvot ovat muuttuneet ja muuttumassa. Entistä useammalle meistä ruokaan liittyy paljon muitakin arvoja kuin pelkkä ravintosisältö. Haluamme tietää ruuan alkuperän ja kuka sen on tehnyt, haluamme raaka-aineemme tuoreina ja mahdollisimman käsittelemättöminä ja odotamme ruualta elämyksiä, tarinoita ja aitoutta. Yhä useampi kantaa huolta ruuan tuotannon kestävyydestä niin talouden, ympäristön kuin yhteiskunnankin kannalta. Luomun kysyntä kasvaa, antibioottien käyttöä karsastetaan, eläinsuojeluvaatimukset kiristyvät ja kasviproteiini korvaa lihaa. Kuluttajat haluavat viestiä arvoista valinnoillaan ja hinnan merkitys pienenee. Kokoomuksen pitää vastata tähän arvojen muutokseen.
Myös teknologia muuttaa ruuan tuotantoa ja suhdettamme ruokaan. Keinoliha, vertikaaliviljely ja monet muut nykyiset ja tulevat innovaatiot muuttavat perinteistä käsitystä ruuan tuotannosta. Jatkossa ruokaa voi tulostaa kolmiulotteisesti kotona. Näitä innovaatioita ei pidä pelätä vaan olla eturintamassa niitä kehittämässä ja kaupallistamassa.
Suomi on ollut toisinaan eturintamassa ajamassa muutosta. 25 vuotta sitten vain Suomi ja Ruotsi pitivät antibioottien käyttöön liittyviä riskejä esillä. Nyt koko maailma puhuu niiden käytön vähentämisestä maataloudessa. Valitettavasti emme ole kyenneet hyödyntämään tätä trendiä elintarvikkeiden vientiponnisteluissa tai kotimaisessa markkinoinnissa. Emme myöskään ole saaneet kotimaista kauppaa ja teollisuutta sitoutumaan mataliin antibioottitasoihin tuontitavaran osalta. Tulevaisuutta on pohdittu, mutta emme ole tehneet muutoksia tulevaisuutta silmällä pitäen.
Lähiaikoina linjaamme useista asioista, joilla on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Eläinsuojelulaki on pian hallituksen pöydällä. Lakiluonnosta on kritisoitu kunnianhimottomaksi. Kysytään, jäämmekö eläinsuojelussa jälkeen Keski-Euroopan tehotuottajamaista. Yksi esimerkki on parsinavetat. Suomessa tätä ei ole esitetty tehtäväksi, koska katsomme saman tavoitteen toteutuvan itsestään, koska uudet navetat ovat kaikki pihattoja. Tanska puolestaan hyödyntää markkinoinnissaan kieltoaan 15 vuoden siirtämäajalla, kun taas me Suomessa kuuntelemme moitteita ja vertailuja Tanskan tilanteeseen. Haastan teidän pohtimaan, kumpi tilanne on elinkeinon kannalta parempi.
Meidän pitää myös pohtia suhdettamme kauppojen ja ravintoloiden lainsäädäntövaatimuksiin. Kun eräs iso kansainvälinen kauppaketju ilmoitti luopuvansa virikehäkeissä tuotettujen munien myynnistä, oltiin tuottajapiireissä närkästyneitä. Olisiko parempi strategia ollut kampanjoida yhdessä eläinsuojelujärjestöjen kanssa, jotta kauppa vaatisi toimittajiltaan possuille oikeutta pitää saparonsa tai kasvaa ilman antibioottikuureja?
Meidän pitää parantaa muutenkin markkinoiden toimivuutta. Suhtaudun ministeri Lepän esitykseen elintarvikevaltuutetusta lähtökohtaisesti avoimin mielin, mutta asiasta pitää vielä keskustella elintarvikealan eri toimijoiden kanssa. Kaupan vahvaa markkina-asemaa tukee elintarvikevientimme vähäisyys. Kilpailemme kotimarkkinoilla emmekä ole hakeneet vientimarkkinoita pitkäjänteisesti. Vientikielto Venäjälle oli meille terveellinen herätys. Tuolloin yksi kriisitoimenpide oli vienninedistämisen lisärahoitus. Nykyhallitus on jatkanut samalla linjalla.
Olemme perustamassa ruokavirastoa. Sille tulee lakisääteiseksi tehtäväksi myös viennin edistäminen. Tämä on tervetullut lakimuutos. Korostamme tällä elintarvikeviennin vaatiman viranomaistoiminnan tärkeyttä. Olin itse avaamassa ministerinä Kiinan markkinoita. Käytännön työn teki kuitenkin Elintarvikevirasto, joka vakuutti kiinalaiset meidän elintarvikevalvontamme erinomaisuudesta.
Viennin pitäisi olla yhä useamman yrityksen tavoite. Kun maaseudun yrityksiä tuetaan, pitäisi painopiste olla innovaatioissa ja lisäarvossa. Meiltä löytyy hienoja yrityksiä esimerkiksi kasviproteiini- tai alkoholisektoreilta, joilla on alusta lähtien ollut katse maailmalla. Näitä yrittäjiä meidän pitää auttaa menestymään.
Entisenä maatalousministerinä seuraan myös suurella mielenkiinnolla komission suunnitelmia EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. EU:sta tuleva rahoitus ja lainsäädäntö sekä luovat mahdollisuuksia, että rajoittavat niitä. Hyvin tiukasti säädellystä ja valvotusta järjestelmästä siirrytään yhteisiin tavoitteisiin ja vastuun siirtoon jäsenmaille niiden toteutumisesta. Tämä on hyvä asia. Komissaari Hogan totesi minulle syksyllä, että tämä ratkaisee Suomen muuttuvien peltolohkojen ongelman. Se olisi hyvä asia. Viljelijöiden henkiset resurssit on vapautettava lomakkeista ja valvonnoista tulevaisuuden tekemiseen.
Komission lakiehdotuksia odotetaan ennen kesää. Niitä odotellessa tarvitaan virkamieskunnalta ja ministeriltä tuhansia tunteja jalkatyötä Brysselin käytävillä. Meidän tulee olla mukana tekemässä tätä uudistusta ennakkoon, eikä odotella esityksiä. Toukokuussa tulee myös komission esitykset EU:n tulevasta rahoituksesta. Viimeksi ajoimme pääministeri Kataisen johdolla samaan aikaan sekä tiukkaa budjettikuria että maatalouden rahoituksen turvaamista. Onnistuimme molemmissa. Tällä kertaa meillä on sama tavoite.
Meidän pitää huolehtia ruuan tuotannon kannattavuudesta. Sen tuottamisesta pitää osaavan yrittäjän voida ansaita elantonsa. Tämä ei ole helppo tehtävä näinä niukkuuden ja säästöjen aikoina. Valtion kassa tulee olemaan tyhjä myös lähivuosina. Siksi tukieurot on suunnattava tarkasti tulevaisuuden tukemiseen. Kannattavauus on haettava markkinoilta, ei valtion kassan kautta. Innovaatiot, osaaminen ja kansainvälisyys ovat niitä kulmakiviä, joiden varaan sekä maatalouden että kansakuntamme tulevaisuus pitää rakentaa.
Kokoomus on uudistuspuolue. Lähdemme siitä, että ihmisen, yritysten ja yhteiskunnan pitää olla avoin muutoksille. Robottilypsy on parempi kuin käsinlypsy. Pelloilla traktori on tehokkaampi kuin hevonen. Muutos ja menestys eivät ole kiinni asuinpaikasta vaan ideoista ja ihmisestä. Meillä on ympäri maata hienoja yrityksiä, jotka hyödyntävät paikallisia vahvuuksia. Näistä vahvuuksista on syntynyt ja syntyy jatkossa Suomen menestystarina.
Sadassa vuodessa Suomi on noussut Euroopan takapajulasta yhdeksi maailman parhaista maista. Olemme jatkuvasti eri vertailuissa kärkimaiden joukossa, puhutaanpa sitten yritysten toimintaympäristöstä tai tasa-arvosta. Muutos on edellyttänyt meiltä kykyä ja halua muuttua, kykyä katsoa kauemmaksi kuin omiin varpaisiin. Tähän olemme valmiita myös tällä porukalla.