Muutokset puhuttaessa mahdollisia
Arvoisat juhlayleisö, hyvät valtuutetut, hyvät kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset,
Lämpimät kiitokset kutsusta tulla tuomaan valtiovallan tervehdys tänne OAJ:n juhlakokoukseen. On kunnia seistä tämän osaavan joukon edessä: opettajat ovat se joukko, joka on vaikuttanut suoraan meistä jokaisen suomalaisen elämään – myös sinun ja minun. Teidän merkitystä jokaisen lapsen ja nuoren elämään, ja sitä kautta koko yhteiskunnan kehittymiseen, ei voi liiaksi korostaa.
Suomi on noussut sadassa vuodessa maailman vauraimpien maiden joukkoon. Meillä on ollut puuta ja päätä, on monesti todettu. Korkeatasoinen ja tasa-arvoinen koulutus nostaa Suomen edelleen kärkisijoille erilaisissa talouden ja yhteiskunnan kansainvälisissä vertailuissa.
Suomi on valtavan vetovoimainen esikuva maailmalla. Olemme onnistuneet yhdistämään korkea-tasoisen osaamisen, tehokkuuden ja mikä tärkeintä, tasa-arvon. Suomalainen peruskoulu on edelleen maailman tasa-arvoisin. Myös PISA-tutkimuksissa olemme edelleen huipputasolla.
Ei ole liioiteltua todeta koulutuksen viitoittavan meidän jokaisen elämää merkittävällä tavalla. Koulutus on tehokkain lääke köyhyyden, työttömyyden ja eriarvoisuuden torjumisessa. Koulutus laskee merkittävästi myös sairastuvuutta ja nostaa keskimäärin ansiotasoa. Koulutus on sivistyneen yhteiskunnan peruspilari, joka lisää avoimuutta, toisten ihmisten ymmärrystä ja kunnioitusta, su-vaitsevaisuutta ja auttaa tehokkaasti torjumaan ääriajattelua.
Koulutuksen merkitystä ei tarvitse enempää korostaa. Koulutus on suomalaisen julkisen sektorin vahva menestystarina, jota opettajat, lastentarhanopettajat, muut koulutuksen ammattilaiset ovat tekemässä joka päivä. Meidän tehtävämme on antaa heille hyvät välineet ja mahdollisuudet keskittyä tärkeään työhönsä.
Arvon kuulijat, hyvät koulutuksen ystävät,
Talouden näkymät ovat tällä hetkellä hyvin valoisat. Finanssikriisin aikaan vuonna 2008 bruttokan-santuotteemme putosi yli 8 prosenttia, ja olemme vasta nyt kuromassa kiinni kuoppaa, joka talouteemme tuolloin jäi. Voi hyvin sanoa, että takanamme on menetetty vuosikymmen.
Talouden kasvu nousee tänä vuonna 2,9 prosenttiin, ja ensi vuonnakin kasvu jatkuu vahvana.
Ensi vuonna valtion velkaantuminen laskee merkittävästi, vaikka velaksi eläminen edelleen jatkuu.
Olen erityisen iloinen siitä, että talouden kasvun myötä yhä useampi suomalainen on päässyt jälleen mukaan työelämään. Työtä on silti jatkettava, eikä hanskoja voi pudottaa.
Miksi talouden näkymien vahvistuminen on niin merkityksellistä koulutuksen kannalta? Siksi, että vain terve julkinen talous ja korkea työllisyysaste turvaavat myös tulevina vuosina suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja laadukkaat julkiset palvelut, joista koulutus on tietysti yksi keskeisim-mistä.
Olen iloinen myös siitä, että kuntatalous on vahvistumassa vuosien korpivaelluksen jälkeen. Kunnissa tehdään merkittävä osa koulutusta koskevista päätöksistä ja tiedämme, että paremmat ajat ovat edessä. Kuntien yhteenlaskettu vuosikate on vahvistunut selvästi edelliseen vuoteen verrattu-na. Monessa kunnassa parempi taloustilanne mahdollistaa koulutukseen satsaamisen, vaikka kuntien väliset erot ovat edelleen suuria.
On rehellistä todeta, että nopea talouden kasvupyrähdys ei ole korjannut taloutemme ongelmia. Näillä kasvuluvuilla ja työllisyyden kehityksellä velaksi eläminen ei vielä pääty. Olemme siis vasta työn alussa.
Siksi työllisyyden ja talouskasvun vahvistaminen, rakenteelliset uudistukset, kuten sote-uudistus ja koulutusjärjestelmän uudistaminen ja siihen panostaminen ovat hallituksen keskeisellä työlistalla. Kaikki liikkumavara, pienikin sellainen on kohdistettava valtion budjetin sisällä talouskasvun, työlli-syyden ja koulutuksen vahvistamiseen. Näin on myös johdonmukaisesti toimittukin.
Viime kevään kehysriihessä suuntasimme uutta rahoitusta osaamiseen, koulutukseen ja huippututkimukseen yhteensä yli 300 miljoonaa euroa. Se on merkittävä käänne taloustilanteessa, jossa jaettavaa on niukasti. Olen tästä sanomattakin tyytyväinen, ja tällä tiellä on hyvä jatkaa.
Hyvät kuulijat,
On meille kaikille helpotus, että menetetty vuosikymmen on vihdoin takana. Vaikka työ taloutemme vahvistamiseksi on monilta osin kesken, ovat näkymät kuitenkin rohkaisevia. Suomi menestyy ja pärjää, kunhan uskallamme uudistua ja tehdä päätöksiä.
Itse asiassa hallituksen aloittaessa työnsä talouden näkymät olivat varsin synkät. Vuonna 2015 taloutemme ei kasvanut ja velkaantuminen jatkui huolestuttavaa vauhtia. Valtiovarainministeriö arvioi tuolloin, että talouskasvu yltäisi vuonna 2017 korkeintaan 1,4 prosenttiin. Koko talouden kas-vu oli arvioitu olevan kotimaisen kysynnän varassa, sillä ennusteen mukaan Suomen vienti ei vahvistuisi. Nyt voimme onneksi todeta, että kehitys on ollut huomattavasti myönteisempää. Noiden synkkien arvioiden mukaan hallituksen ohjelma rakennettiin.
Kaikki te tiedätte hyvin, mitä talouden vahvistaminen ja velkaantumisen lopettaminen ovat tarkoit-taneet. Kaikille hallinnonaloille on tehty säästöjä, eikä koulutus ole niiltä säästynyt. Vaakakupissa ovat olleet toisaalta Suomen talouden pelastaminen ja nuorempien sukupolvien velkataakan pie-nentäminen, toisaalta taas monet tärkeät budjetin menokohteet. Hallitusohjelmassa koulutuksen rahoitukseen kohdistui kuuden prosentin säästöt. Koulutuksen ja sivistyksen voimaan uskovana päättäjänä tämä ei ole ollut helppoa minulle eikä puolueelleni Kokoomukselle.
Hallitus ja erityisesti opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen sai vaikean tehtävän. Synkässä taloustilanteessa oli päästävä eteenpäin. Monet koulutusjärjestelmän uudistukset, jotka olisi ollut tärkeää toteuttaa jo vuosia sitten, olivat edellisillä kausilla jääneet tekemättä. Olen iloinen siitä, että koko koulutusjärjestelmän kehittäminen on saanut sille kuuluvaa huomiota ja että koulutuksen uudistaminen on ollut nyt keskiössä.
Koulutuspolitiikasta keskustellaan myös enemmän kuin vuosiin. Koulutus on noussut yhdeksi keskeisimmäksi politiikan osa-alueeksi. Yhä useammin talouden kasvusta ja talouspolitiikasta ylipäänsä puhutaan koulutuksen yhteydessä.
Ei liene liioittelua todeta, että koulutusta uudistetaan nyt kaikilla koulutusasteilla. Varhaiskasvatus-ta kehittämiseksi on laadittu varhaiskasvatuksen tiekartta, lastentarhanopettajien koulutusmääriä on lisätty tuntuvasti, lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Varhaiskasvatusmaksuja alennetaan 70 miljoonalla eurolla, ja hallitus uudistaa perhevapaajärjestelmän. Viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilut käynnistyvät yhdessä halukkaiden kuntien kanssa.
Olemme tekemässä peruskoulu-uudistusta yhdessä OAJ:n kanssa. Koulutuksen tasa-arvon vahvis-tamiseksi tukea suunnataan yhä enemmän heikompien alueiden koulujen tukemiseen, jotta jokai-nen perhe voisi luottaa siihen, että oman kodin lähikoulu on hyvä koulu omalle lapselle. Kieltenopetuksen varhentamisen kokeilut ovat liikkeellä. Liikkuva koulu – ohjelma on laajentunut kaikkien koulujen käyttöön. LUMA Suomi-ohjelmaa laajennetaan.
Kehysriihessä hallitus päätti käynnistää lukiouudistuksen, mitä pidän erinomaisena asiana. Uudis-tus vahvistaa lukion yleissivistävää tehtävää ja auttaa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, joita lukio kohtaa. Erikoislukiota koskeva lainsäädäntö on uudistettu. Ylioppilastutkinnon uudistamista on käsitellyt laaja-alainen asiantuntijaryhmä. Ammatillisen koulutuksen reformi on astumassa voi-maan ensi vuoden alusta. Koko koulutuksen lainsäädäntö, tutkinnot ja rahoitus uudistuvat.
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien NEET-nuorten määrän kääntämiseksi laskuun on aloitettu oma toimenpideohjelma.
Opettajankoulutusta uudistetaan omalla kehittämisohjelmalla ja 40 miljoonan euron rahoituksella. Korkeakoulutuksen muuntokoulutusohjelmista tehdään pysyviä. Korkeakouluvisio luo pohjaa tule-vaisuuden korkeakoulutukselle ja korkeakoulujen yhteistyölle. Tässä vain mainitakseni joitakin uu-distuksia, joita opetusministerimme on toteuttanut ja laittanut liikkeelle.
Mittavin näistä kaikista uudistuksista on kuitenkin ammatillisen koulutuksen reformi, jota on kutsuttu suurimmaksi opetus- ja kulttuuriministeriön lainsäädäntöhankkeeksi kahteen vuosikymmeneen. Eikä syyttä. Valmistelussa panostettiin avoimuuteen ja osallistumiseen. Kyseessä on valtava hanke, joka nostaa ammatillisen koulutuksen merkitystä ja vastaa tulevaisuuden tarpeisiin.
Arvoisat koulutuksen ammattilaiset,
Suomessa on syystä käyty viime vuosina paljon keskustelua nuoristamme. Pessimistisimmät äänet puhuvat kadotetuista nuorista.
Tilastojen valossa voi ymmärtää paremmin, mistä nämä puheet ovat lähtöisin. OECD:n tilastojen mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten eli niin sanottujen NEET-nuorten osuus on Suomessa yksi Euroopan korkeimmista.
Tämän nuorten näköalattomuuden ratkaisemiseksi on tehty paljon. Jälleen kerran koulutuksen merkitys on olennaisen tärkeä. Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on lisätä käytännöl-listä oppimista ja siten tukea erityisesti poikien oppimista. Monipuolisemmat oppimisen tavat peruskoulussa ja Liikkuva koulu – ohjelma ovat myös erinomaisia esimerkkejä siitä, miten kaikkia lapsia ja nuoria voidaan innostaa oppimaan.
Olennaista on varmistaa, että perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaihe toimii mutkattomasti ja nuoret saatetaan toisen asteen opintoihin. Toisaalta heille, jotka ovat vaarassa tippua, tulee suunnata yksilöllistä tukea ja ohjausta. On kestämätön ajatus, että osa nuorista uhkaa jäädä pysyvästi pois yhteiskunnan kyydistä. Sitä meidän on torjuttava kaikin keinoin.
Valtakunnallinen koulutustakuu toteutuu erinomaisesti tällä hetkellä. Jokaiselle peruskoulun päät-tävälle nuorelle on tarjolla jatko-opintopaikka, mutta 17 % kolmekymppisistä jää lopulta vaille toi-sen asteen tutkintoa.
Puhuin aikaisemmin pitkään varhaiskasvatuksen merkityksestä. Tutkimusten mukaan varhaiskasva-tukseen osallistuminen heijastuu myös lapsen myöhempään koulutuspolkuun ja esimerkiksi toisen asteen opintoihin osallistumiseen.
Tuntuu luontevalta, että mitä aikaisemmin korkeasti koulutetut ammattilaisemme voivat tukea lasta oppimisen tai kehityksen ongelmissa tai tarjota apua perheen ongelmiin, sitä paremmin on-gelmat saadaan ratkaistua. Peruskoulun viimeisten vuosien aikana nuoren ongelmiin puuttuminen on monta kertaa vaikeampaa. Silloin hoidetaan jo seurauksia, harvoin itse ongelmaa.
Tässäkin suhteessa on tärkeää kääntää katseet lapsen varhaisiin vuosiin. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen asettamat selvityshenkilöt ovat laatineet varhaiskasvatuksen kehittämiseksi tie-kartan, jossa on paljon hyvää. Tiekartassakin esitetty esiopetuksen laajentaminen koskemaan myös viisivuotiaita voisi olla seuraava kehitysaskel seuraavien vuosien aikana.
Tällöin koko lasten ikäluokka pääsisi osallistumaan osapäiväisesti koulutettujen ammattilaisten ohjaamaan toimintaan jo vuotta aikaisemmin. Se tuntuisi mielekkäältä ratkaisulta, joka varmistaisi, että myös kaikkein eniten tuen tarpeessa olevat lapset saisivat tuen riittävän aikaisin.
Arvoisat koulutuksen ammattilaiset,
Kun aamuisin lukee sanomalehtiä tai seuraa uutisia, ei voi olla huomaamatta työnteossa tapahtuvaa murrosta. Emme ole tätä vielä kokonaan nähneetkään.
Luvut ovat pysäyttäviä. Esimerkiksi Kaupan liitto arvioi syksyllä, että vähittäiskaupan liikevaihto kasvaa tänä vuonna puolitoista prosenttia, ensi vuonnakin prosentin verran. Samaan aikaan kuitenkin alalla työskentelevien määrä kääntyy laskuun, eikä enää nouse tulevina vuosina. Talouskasvu ei tuokaan alalle enää samaan tapaan uutta työtä kuin ennen.
Toinen esimerkki löytyy pankkisektorilta. Isot pankkikonsernit ovat arvioineet, että automatisaation myötä tuhannet työtehtävät häviävät, kun pankkiasiointimme siirtyy kokoaan verkkoon.
Nämä esimerkit kertovat alkaneesta työn murroksesta. Automatisaation ja digitaalisten ratkaisu-jen myötä monet työtehtävät vähenevät pikkuhiljaa, monet jopa poistuvat. Eikä kaupan osalta tarvitse kuin pohtia omia kulutustottumuksiamme: asioimme yhä enemmän automaattikassoilla, tilaamme ruokaa nettikaupasta ja käytämme pakettiautomaatteja. Meitä palvelevat jatkossa palve-lumuotoilijat, joilta edellytetään laajempaa tuotteiden ja myynnin osaamista kuin aikaisemmin. Monissa tehtävissä osaamisvaatimusten kasvu merkitsee uuden osaamisen hankkimista ja yhä useammin kokonaan uuden tutkinnon suorittamista.
Toisaalta teknologinen kehitys luo paljon uutta osaamistarvetta. Uusia työtehtäviä syntyy, vaikka monet vanhat häviävät. Meriteollisuuden piti olla auringonlaskunala, nyt teollisuudessa työskentelee toistakymmentätuhatta ihmistä Lounais-Suomessa. Monet alat rekrytoivat uutta väkeä. Yksi huomio on yhteinen: osaamista ja koulutusta tarvitaan kaikissa työtehtävissä koko ajan enemmän, ei vähemmän. Miten me vastaamme tähän isoon haasteeseen, joka on edessämme aivan tuota pikaa?
Työ on jo käynnistetty. Ammatillisen koulutuksen reformi vastaa osaltaan tähän isoon työelämän muutokseen. Korkeakoulujen tarjoamaa muunto- ja täydennyskoulutusta on lisätty. Vain muutamia keskeisiä esimerkkejä mainitakseni.
Korkeakouluvisio vastaa osaltaan tähän työelämän murrokseen. Vuoteen 2030 asti ulottuva visio korostaa Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn perustuvan korkeaan osaamiseen ja tuottavuuteen, kestävään kasvuun ja jatkuvaan uudistumiseen.
Vision keskeinen tavoite on, että 50 % nuorten ikäluokasta suorittaisi jatkossa korkeakoulututkin-non. Tämä on oikea suunta, ja on oikea vastaus työn murrokseen. Sitä paitsi tavoitteeseen on täysin mahdollista päästä: meillä on korkeakoulupaikkoja tälläkin hetkellä noin 60 % ikäluokasta, mutta tutkinnon suorittaa vain 41 %. Lisäksi joustavia mahdollisuuksia suorittaa korkeakouluopintoja esimerkiksi avoimen väylän kautta lisättäisiin.
Kotimaisten ja kansainvälisten arvioijien mukaan Suomessa on liian pirstaleinen korkeakoulutuksen järjestelmä. Osaamisen kokoaminen vahvemmiksi keskittymiksi palvelee opetuksen laadun parantamista, se antaa paremmat edellytykset vaikuttavaan tutkimukseen ja mahdollistaa resurssien käytön ydintoimintaan – opetukseen ja tutkimukseen. Korkeakouluvisiossa sanotaan rohkeasti ääneen, että tulevaisuudessa Suomessa on vähemmän korkeakouluja. Se ei tarkoita vähemmän tai heikompilaatuista osaamista, päinvastoin.
Miksi nostin työn murroksen niin vahvasti puheessani tänään? Koska keskeinen keino vastata työn murrokseen on osaaminen ja koulutus. Ja siinä teillä jokaisella on keskeinen merkitys. Kun yhteiskunta ympärillämme muuttuu, katseet kääntyvät teihin, koulutuksen parissa työskenteleviin. OAJ:lla on suuri rooli tähän työn murrokseen vastaamisessa.
Koko koulutusjärjestelmää ollaan parhaillaan uudistamassa tulevaisuuden tarpeita varten.
Kannustan teitä esittämään ratkaisuja ja ehdotuksia, miten koulutuksella voimme vastata vielä paremmin tulevien vuosien haasteisiin. Toivon, että OAJ tarttuu tähän haasteeseen, sillä teillä on valtavasti annettavaa tähän työhön.
Arvoisa kokousväki,
Olen ilolla seurannut muutosta, joka on tapahtunut koko suomalaisessa ajatusmaailmassa suhtautumisessa varhaiskasvatukseen. Päiväkoti ei ole vain hoitopaikka, jonne lapsi viedään vanhemman työpäivän ajaksi, vaan tärkeä osa koulutuspolkua. Varhaiskasvatuksen kehittäminen on noussut koulutuspolitiikan keskiöön aivan viimeisten vuosien aikana. Se on hieno asia.
Ajattelen ennen kaikkea niin, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Varhaisilla vuosilla ja varhaiskasvatuksella on valtava merkitys lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Laadukas, pedagogisesti vahva varhaiskasvatus vaikuttaa myönteisesti lasten myöhempään koulutiehen ja menestymiseen opinnoissa, sosiaalisiin suhteisiin ja pärjäämiseen elämässä ylipäänsä.
Varhaiskasvatuksen kehittämiseen on tullut paljon myönteistä viime aikoina, kuten aiemmin mainitsin. Viimeisenä budjettiriihessä hallitus päätti käynnistää perhevapaiden uudistamisen. Uudis-tuksen on määrä astua voimaan jo vuoden 2019 alussa. Olemme luomassa mallia, joka lisää perheiden joustavuutta, parantaa työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa, kannustaa ja tukee myös isiä jäädä kotiin lapsen kanssa. Uudistuksen tavoitteena on myös lisätä lasten osallistumista var-haiskasvatukseen. Tämä on itselleni ja omalle puolueelleni tärkeä uudistus, jota olemme ajaneet pitkään.
Perheitä ei kannusteta käyttämään varhaiskasvatuksen palveluita pelkästään perhevapaita uudistamalla. Politiikassa puhutaan paljon erilaisista kannustinloukuista, ja yksi niistä on juuri korkeat varhaiskasvatusmaksut. Jo aivan tavallisille keskiluokkaisille pieni- ja keskituloisille perheille maksut ovat iso menoerä, ja jyrkän progressiiviset maksut eivät kannusta monia ottamaan työtä vastaan. Tämä on ilman muuta ongelma moneltakin kantilta.
Siksi päätimme viime kevään kehysriihessä laskea tuntuvasti varhaiskasvatusmaksuja. Yli 6700 perhettä vapautuu maksuista kokonaan, kun pieni- ja keskituloisten perheiden maksut laskevat. Keskituloiselle kahden lapsen perheelle maksujen alennus on yli 1200 euroa vuodessa.
Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on samaan aikaan sekä hyvää koulutus- että talouspolitiikkaa. Yhä useamman vanhemman kannattaa ottaa työtä vastaan, perheiden maksutaakka kevenee ja verotulot kasvavat. Samalla yhä useampi lapsi pääsee laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin.
Mielestäni varhaiskasvatusmaksujen alentaminen olisi edelleen perusteltua tulevina vuosina. Se lisäisi työllisyyttä, antaisi useammalle lapselle mahdollisuuden varhaiskasvatukseen ja helpottaisi perheiden tilannetta. Ja kulkisimme kohti pidemmän aikavälin tavoitetta osa-aikaisesta maksuttomasta varhaiskasvatuksesta, joka olisi jokaisen lapsen saatavilla.
Hyvät koulutuksen ammattilaiset,
Viimeisenä haluan kiinnittää huomion teihin jokaiseen. Nimittäin hyviä oppimistuloksia ei synny ilman hyvinvoivaa henkilöstöä. Te teette työn joka päivä uudelleen luokkahuoneissa ja oppilaitok-sissa. Arki on kovaa puurtamista. Kumpikin vanhemmistani on tehnyt elämäntyönsä opettajana, joten opettajan arki ei ole aivan vierasta itsellenikään.
Ihailen opettajiemme tekemää työtä. Minulle ei tule yllätyksenä, että opettajamme ovat keskimäärin työstään enemmän innostuneita ja työhönsä sitoutuneita kuin muut työntekijät. Monelle opettajuus on edelleen kutsumus, ja halu olla mukana lasten ja nuorten tukemisessa on vahva.
Monet opettajat ovat kokeneet työssään epäasiallista kohtelua tai kiusaamista. Pysäyttävää on tieto siitä, että väkivalta on aiheuttanut joka kymmenellenne opettajalle poissaoloja viimeisen vuoden aikana. Myös koulujen sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet.
Nämä ovat vakavia viestejä meille päättäjille ja työnantajille. Jokaisella opettajalla ja muulla koulun henkilökunnan jäsenellä pitää olla oikeus turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön. Työnantajan vastuulla on järjestää asiat niin. Työhyvinvointiin panostaminen on yhtä lailla panostamista oppimistuloksiin, lasten ja nuorten koulutiehen ja kouluviihtyvyyteen.
Korkeatasoinen opettajankoulutus on suomalaisen koulutuksen vahvuus, on todettu sanoa. Ikäluokan parhaat nuoret ovat hakeutuneet opettajiksi. Hakijoita koulutusohjelmiin on ollut paljon. Nyt kuitenkin hakijamäärät ovat laskeneet, vaikka hakijoita on edelleen paljon.
Työolosuhteisiin panostaminen on tärkeä osa opettajankoulutuksen vetovoimaa. Nuorille on näytettävä, että opettajien ammattitaitoon halutaan panostaa ja opettajiin luotetaan. Monet työpaikkojen ongelmista on ratkaistavissa, kun niihin halutaan etsiä ratkaisut.
Arvoisa juhlakokousväki,
Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Muutoksen mukana pysyminen edellyttää, että suomalaista kruununjalokiveä, osaamista ja koulutusta, uudistetaan. Sivistys on pitänyt tämän pienen pohjoisen kansan maailman kelkassa mukana, ja siihen meidän tulee nojata jatkossakin. Sivistyksen turvaaminen on yksi elinehtomme, ja siksi on hienoa, että 100-vuotiaan Suomen kunniaksi on perustettu Sivistysakatemia. Uskon vahvasti, että osaava kolmikko OAJ, Opetushallitus ja opetus- ja kulttuuri-ministeriö ovat juuri ne tahot, jotka pystyvät huolehtimaan siitä, että sivistystä, tutkimusta ja kou-lutusta kehitetään ja arvostetaan myös jatkossa. Suomalainen ylpeydenaiheemme on aina ollut tasa-arvoinen ja laadukas koulutusjärjestelmä, ja niin sen on oltava myös seuraavat sata vuotta.
Kuten puheeni alussa sanoin, koulutus on parasta lääkettä eriarvoistumiseen – jatkossakin kaikilla tulee olla mahdollisuus sivistykseen ja koulutukseen. Sivistysakatemia on juuri se, mitä suomalai-nen koulutusjärjestelmä ansaitsee. Tällä järjestelmälle toivon pitkää ikää.
100-vuotias Suomi on pieni mutta sisukas maa. Ottaen huomioon pienen väestönmäärämme, syrjäisen sijaintimme ja vaikean kielemme, olemme pärjänneet mielestäni varsin hyvin globaaleilla kentillä. Siitä on kiittäminen koulutusta. Osaaminen on öljymme, suurin brändimme, paras sijoituskohteemme. Meidän tulee huolehtia, että muuttuvassa maailmassa myöskään koulutuksemme ei tipu kansainvälisestä kelkasta.
Koulutus on myös murroksessa, ja meidän tulee viedä myös sitä rohkeasti eteenpäin. Te koulutuksen ammattilaiset olette merkittävä osa sitä muutosta. Te teette sen muutoksen. Ei siis tyydytä, vaan haastetaan itsemme ja toinen toisemme kehittämään yhä parempaa koulutusta, yhä parem-paa oppimista.
Näillä sanoin toivotan teille mitä parhainta juhlakokousta.
Pidetään sivistys sydämissämme, myös seuraavat 100 vuotta.