(Julkaistu kolumnina Maaseudun Tulevaisuudessa 3.6.2020.)
Ongelmat valkoposkihanhien kanssa ovat kasvaneet siihen mittaluokkaan, että niitä ei voi enää ohittaa olankohauksella. Kaupunkilaiset ovat jo useamman vuoden tuskailleet, kun lähipuistot ovat täynnä hanhien jätöksiä. Astetta vakavammaksi asia muuttuu, kun se uhkaa aidosti ihmisten toimeentuloa.
Tohmajärveläinen viljelijä Otto Saikkonen esitti toukokuussa hätähuutonsa Maaseudun Tulevaisuudessa pohjoiskarjalaisten viljelijöiden puolesta. Viljelijöiden mukaan hanhien aiheuttamat vahingot ovat jo tuhansia hehtaareja. Moni viljelijä on syystä tuskastunut, kun valkoposkihanhet tuhoavat sadon ja toimeentulon.
Valkoposkihanhien määrä kasvaa tällä hetkellä valtavaa vauhtia. Suomen riistakeskuksen mukaan kanta kasvaa 10 prosentin vuositahtia ja voi olla jopa kaksinkertainen viiden vuoden sisällä. Tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään tekijää, joka rajoittaisi kannan kasvutahtia. Viimeistään nyt on korkea aika ryhtyä puhumaan metsästyksellä toteuttavasta kannanhoidosta.
Valkoposkihanhi on nykyisin luonnonsuojelulakiimme kirjattu rauhoitettu laji EU:n lintudirektiivin ensimmäisen liitteen perusteilla. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen este kannanhoidolle, sillä kyseisen direktiivin 4 artikla velvoittaa ottamaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset. Ruotsissa ja Virossa direktiivin mahdollistamaa joustoa on hyödynnetty siten, että valkoposkihanhi on metsästyslain piirissä oleva laji ja lintudirektiiviä sovelletaan metsästyslain kautta.
Nykyinen luonnonsuojelulaki mahdollistaa vain poikkeukselliset kaatoluvat. Lakia luetaan kuin piru raamattua ja sen ehdot ovat tiukat. Suomessa onkin vasta tänä vuonna myönnetty joitakin satoja lupia syksyksi, vaikka viljelijät tarvitsisivat tuhansia poikkeuslupia ja mieluiten heti. Viljelyksiä on vaikea turvata, jos tuho on jo ehtinyt tapahtumaan.
Lintulajien rauhoittaminen on yleisellä tasolla tehty hyvästä syystä. Poliitikkojen tehtävänä on varmistaa, että luonnon monimuotoisuus säilyy, eikä ihmisen toimesta aiheuteta sellaisia toimia, jotka johtaisivat lajikatoon. Valkoposkihanhien kohdalla kannanlaskenta kuitenkin osoittaa, että kyseessä on täysin elinvoimainen laji.
Olemme viime viikkoina voineet lukea mediasta, että eduskunnasta löytyy selkeä enemmistö valkoposkihanhikannan rajoittamiselle. Hallituksen toiminta kysymyksen edessä sen sijaan näyttää tuskaiselta kiemurtelulta. Maa- ja metsätalousministeri Leppä selvästi ymmärtää tilanteen, mutta hallituskumppani Vihreät tuntuvat sitoneen ministerin kädet. Leppä (kesk) lupasi asettaa työryhmän ratkaisujen etsimiseksi yhdessä ympäristöministeriön kanssa, mutta kuten kaikki tiedämme – usein työryhmä asetetaan silloin, kun asiaa ei saada ratkaistuksi. Sitä saa mitä tilaa, ja punavihreässä hallituksessa se kai tarkoittaa punavihreää politiikkaa.
Kun itse aikanaan toimin maa- ja metsätalousministerinä saimme aikaan sen, että susien kannanhoidollinen metsästys aloitettiin. Se onnistui tekemällä kovasti töitä, neuvottelemalla ja painamalla asiaa kaikin keinoin eteenpäin.
Kansalaisaloite valkoposkihanhien metsästyksen sallimisesta saavuttanee lähipäivinä 50 000 tuhannen allekirjoittaneen rajan. Viimeistään siinä vaiheessa myös eduskunta pääsee ottamaan asiaan kantaa. Kokoomuksen kanta on selvä. Mielestämme valkoposkihanhi pitäisi lisätä metsästettävien lajien joukkoon. Kun lajin kanta on elinvoimainen ja sen aiheuttamat vahingot ovat kiistattomat, on aika toimia.