(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 16.3.2022)
Totesin Maaseudun Tulevaisuudessa 21.2. maatalouden olevan perimmäisten kysymysten äärellä. Pian meillä ei enää olisi kotimaista tuotantoa ja ruokaa. Jo ennen sotaa meillä oli käsissämme maatalouden kannattavuuskriisi ja kustannusten eriytyminen tuottajahinnoista. Nyt tilanne on kriisiytynyt entisestään.
Sodan vaikutukset säteilevät Ukrainasta ja Venäjältä laajemmin Eurooppaan ja koko maailmaan. Ukraina on suuri viljanviejä ja sen viennin vaarantuminen on iso uhka ruokaturvallisuudelle tuontiviljasta riippuvaisille maille esimerkiksi Pohjois-Afrikassa. Yhdessä Ukraina ja Venäjä ovat vastanneet lähes kolmanneksesta maailman vehnäkaupasta.
Venäjän hyökkäys pahentaa myös Suomen olemassa olevaa maatalouden kriisiä. Jo vuoden päästä voimme olla tilanteessa, jossa meillä vallitsee ruokapula.
Koska elämme poikkeuksellista aikaa, vaatii tilanne myös poikkeuksellisia toimia. Kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen. Helppoja lääkkeitä ei ole. Yhteydenottoja tulee nyt valtavasti ja huoli tuottajien jaksamisesta on todella kova.
Tarvitsemme kaikki mahdolliset toimenpiteet sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, jotta tilat pysyvät pystyssä ja suomalaisen ruuantuotannon omavaraisuus voidaan varmistaa tulevalla satokaudella.
Ensiksikin EU on kokonaisuudessaan ollut liian riippuvainen Venäjän energiasta ja siellä tuotetuista lannoitteista. Tätä riippuvuutta on nyt vähennettävä ripeästi. EU-tasolla pitää harkita uudestaan olemassa olevia ja suunniteltuja toimia, jotka vähentävät maataloustuotantoa tai lisäävät kustannuksia. Sellaiset eivät ole tässä maailmantilanteessa järkeviä.
Suunnitteilla olevat esitykset luonnon ja erityisesti turvemaiden ennallistamisen osalta ovat liian kaavamaisia ja johtaisivat Suomessa yli 10 prosentin viljelysalan vähenemiseen ilman vastaavia hyötyjä luonnon monimuotoisuudessa. Hallituksella on nyt viimeiset hetket käsillä vaikuttaa komission suunnitelmiin.
Toiseksi on tarkasteltava EU:n sanktioiden ja vastapakotteiden vaikutuksia. Suomen ruuantuotanto tulee olemaan yksi kovimmista kärsijöistä. Pakotteita tarvitaan Venäjän heikentämiseksi, mutta EU:lta on lupa odottaa myös tukea niille, jotka pakotteista kärsivät.
Kolmanneksi on satsattava uusiin energialähteisiin. Ydinvoimaan, biokaasuun ja muuhun bioenergiaan on panostettava enemmän kaikkialla EU:ssa. Näin irrottaudumme venäläisestä energiasta ja mahdollistamme vahvemman energiaomavaraisuuden.
Toimenpiteitä on kohdistettava suoraan myös lannoitteiden saatavuuteen. Lannoitteiden hintojen nousu kurittaa kaikkia ja viljan hinnan nousu erityisesti kotieläintiloja. Yksi keino on, että saamme Suomessa ravinteet kuten puhdistamolietteen paremmin kiertoon. Tämän ohella maatalouden tukijärjestelmää voisi suunnata paremmin maaperän kasvukunnon ylläpitoon.
Samoin nykyisiin tuotannon rajoituksiin on kiinnitettävä tarkempaa huomiota. Tässä tilanteessa meidän pitäisi saada mahdollisimman laajasti viljelyskelpoinen pinta-ala ruuantuotannon käyttöön ja rehuomavaraisuuden nostamiseen.
Hallitukselta odotetaan nyt jämeriä toimia – niitä tarvitaan kipeästi. Näitä olemmekin Kokoomuksessa ehdottaneet esimerkiksi energian hinnan ja maatalouden kannattavuuden osalta. Tilanne on vakava, ja se on ratkaistava yhteisillä ponnisteluilla. Kokoomus on työssä mukana ja tarjoaa hallitukselle auttavaa kättä.
Kirjoittaja on kokoomuksen puheenjohtaja ja kansanedustaja.