Hankeyhtiöiden perustaminen tulee harkita aina tapauskohtaisesti.
Olemme usein viettäneet perheeni kanssa joulua Kainuun Puolangalla. Ajomatka Turusta Puolangalle kestää yli yhdeksän tuntia. Suoraan Puolangalle ei pääse kuin autolla. Sama tilanne on tietysti monilla muillakin paikkakunnilla.
Turku–Puolanka-väliä ajaessa on käynyt selväksi, mikä merkitys hyvin hoidetuilla teillä on. Koko Suomi tarvitsee nopeampia ja turvallisempia yhteyksiä. Toimivat yhteydet ovat olennainen osa kilpailukykyä, josta hyötyvät ihmiset ja yritykset kaikkialla Suomessa.
Väylien suhteen meillä on aikamoinen ongelma ratkaistavana. Tiestössä on noin kolme miljardia korjausvelkaa, ja perustienpitoa pitäisi rahoittaa miljardilla, jottei tulisi lisää korjausvelkaa. Lisäksi jokaisella maakunnalla on tärkeät kehittämishankkeensa.
Kaikkia hankkeita ei voida rahoittaa valtion budjetista. Maltillisimpienkin arvioiden mukaan liikenneverkon rahoitukseen, mukaan lukien investoinnit ja perusväylänpito, tarvitaan useita kymmeniä miljardeja jo vuoteen 2030 mennessä.
Valtion vuotuinen budjetti on noin 55 miljardia, joten kaikkia liikenneverkon tarpeita ei saada sitä kautta katettua, ainakaan kovin nopeasti. Pyysin valtiovarainministeriön virkakuntaa ja muita asiantuntijoita arvioimaan, mitkä voisivat olla vaihtoehtoisia tapoja rahoittaa isoja infrahankkeita suoran budjettirahoituksen lisäksi.
Pari päivää ennen joulua asiantuntijat luovuttivat minulle arvionsa. Johtopäätös oli, että valtio, kunnat ja muut kiinnostuneet voisivat perustaa yhdessä hankeyhtiöitä, joissa ne yhdessä kantaisivat vastuun rahoituksesta ja liikenneväylän rakentamisesta.
Hankeyhtiömallissa hyötyjät voivat osallistua liikennehankkeen kustannuksiin veronmaksajien lisäksi. Hankeyhtiömallilla suunnitellut ja toteutetut hankkeet edistävät kilpailukykyämme, alueiden elinvoimaa ja liikenneinfran kehittämistä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävällä tavalla.
Hankeyhtiöitä päätyi suosittelemaan myös kaikkien puolueiden yhteinen työryhmä helmikuussa 2018. Työryhmän tehtävänä oli arvioida liikenneverkon rahoitusta, ja hankeyhtiöt olivat yksi ryhmän suosituksista.
Parlamentaarinen työryhmä ehdotti myös, että liikenneverkkojen kunnossapitoon ja kehittämiseen tulisi tehdä yli vaalikausien menevä pitkän ajan suunnitelma, jonka puolueet valmistelisivat yhteistyössä. Uusien investointien lisäksi myös väylien kunnossapito nielee rahaa.
Suurten liikennehankkeiden rahoittamiseen hankeyhtiömalli on mielestäni selkeä vaihtoehto. Jos suuret hankkeet pystyttäisiin toteuttamaan hankeyhtiömallilla, se vapauttaisi suoria budjettivaroja perustienpitoon ja maakunnallisiin kehittämishankkeisiin. Hankeyhtiöiden perustaminen tulee kuitenkin harkita aina tapauskohtaisesti, sillä hankeyhtiömalli ei sovellu kaikkiin tarpeisiin.
Jatkamme hankeyhtiömallin valmistelua valtiovarainministeriössä yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa. Uskon, että valmistelun pohjalta seuraava hallitus voi päättää useamman hankkeen käynnistämisestä.
Puolueiden tulisi seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa päättää, mitkä suuremmista liikennehankkeista toteutetaan ja toisaalta varmistaa, että perustienpitoon jää riittävästi varoja.
Väyliä kehittämällä ja niihin investoimalla Suomi voi parantaa kilpailukykyään sekä vähentää päästöjään. Liikennepolitiikka on olennainen väline sekä ilmasto- että elinkeinopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa. Liikenteeseen ja väyliin satsaaminen on tulevaisuuspolitiikkaa.
(Julkaistu alun perin Maaseudun tulevaisuudessa 2.1.2019).