(Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 11.7.2018)
Kesälomasesonki on parhaimmillaan. Suomalaiset suuntaavat loman ja viikonlopun viettoon mökeille ympäri Suomen. En malta odottaa, että pääsen itsekin kesämökillemme Kainuuseen metsätöihin ja kalastamaan. Kun urakoi päivän raivaussahan kanssa, työt Helsingissä unohtuvat ja mieli virkistyy.
Mökkielämä on minulle ja perheelleni tärkeää, sillä mökillä olo auttaa päästämään irti arkirutiineista. Mökillämme ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Ruuanlaitto sekä saunan ja paljun lämmitys ovat päivän tärkeimmät ohjelmanumerot, eikä viihtymiseen tarvita muuta.
Vaikka elämäntavat Suomessa monimuotoistuvat, me olemme edelleen mökkikansaa. Tilastojen mukaan Suomessa oli 600 000 mökkiä ja vapaa-ajan asuntoa vuonna 2014. Todellisuudessa mökkien lukumäärä on suurempi, sillä kaikki mökkikäytössä olevat paikat eivät näy tilastoissa.
Suomessa on useita kuntia, joiden väkiluku jopa tuplaantuu kesällä, kun mökkiläiset ja matkailijat saapuvat sinne viettämään aikaa. Oma mökkikuntani Puolanka on tästä tyypillinen esimerkki. Palveluita käyttävät ja ostoksia tekevät mökkiläiset ovat kunnan näkökulmasta voimavara.
Yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja järjestelmät on rakennettu sen varaan, että jokaisella meistä on vain yksi kotikunta. Aika ajoin on keskusteltu kaksoiskuntalaisuudesta, eli siitä että henkilö voisi olla kirjoilla kahdessa eri kunnassa ja käyttää molempien kuntien palveluita.
Kaksoiskuntalaisuuden kannattajille olisi tärkeää voida käyttää nykyistä joustavammin kunnan tarjoamia palveluita, mahdollisuus valittaa päätöksistä, osallistua palveluiden kehittämiseen sekä oikeus tehdä aloitteita kunnalle sen toimintaa koskevissa asioissa.
Kaksoiskuntalaisuuteen liittyy myös kysymys kunnallisveron jaosta kuntien kesken. Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle vastikään luovutetun selvityksen tulos oli, että kaksoiskuntalaisuutta ei ole mahdollista toteuttaa perustuslaillisten ongelmien vuoksi, jotka liittyvät verotukseen sekä äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen.
Kaksoiskuntalaisuutta koskevassa selvityksessä kuitenkin todettiin, että nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista parantaa osa-aikaisten kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kokeilukulttuurin käyttöönotto ja digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat tässä avainasemassa.
Osa-aikaisissa asukkaissa on mökkiläisten ja vapaa-ajan viettäjien lisäksi toisella paikkakunnalla työssäkäyviä, opiskelijoita ja sellaisia, joiden perheenjäseniä on syystä tai toisesta eri paikkakunnilla. Osa-aikaisten kuntalaisten tarpeet ovat siis hyvin erilaisia, eikä heitä kaikkia voi osallistaa samalla tavalla. Kunnilta vaaditaan tässä luovuutta ja kekseliäisyyttä.
Hyviä esimerkkejä erilaisista osallistamisen tavoista on esimerkiksi mökkimaakunta Etelä-Savossa. Mikkelin seudulla toimii vapaa-ajanasukasvaltuuskunta, jonka tavoitteena on tehdä aloitteita ja ehdotuksia sekä parantaa tiedonkulkua. Mäntyharjussa taas on palveluportaali, johon kootaan tietoa kesäasukkaille, yrittäjille ja paikallisille tärkeistä tapahtumista ja palveluista.
Osa-aikaisten kuntalaisten osallistamisessa on kyse sitouttamisesta. Etätyön lisääntyminen ja erilaiset digitaaliset välineet mahdollistavat työnteon ajasta ja paikasta riippumatta entistä useammalle. Kuntien näkökulmasta tämä on mahdollisuus.
Ihmiset voivat viettää enemmän aikaa vapaa-ajan asunnoillaan tai muuttaa kokonaan mökkikuntaansa. Tyytyväiset osa-aikaiset asukkaat haluavat myös itse toimia osa-aikaisen kuntansa hyväksi.