Petteri Orpo

(Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 2.2.2018.)

Ilmastonmuutoksella on jo nyt monia kielteisiä vaikutuksia, jotka heijastuvat laajalle. Kansain­välisen valuuttarahaston IMF:n mukaan lämpeneminen hidastaa merkittävästi esimerkiksi Afrikan maiden talouskasvua samalla kun niiden väestö kasvaa voimakkaasti. Ilmaston­muutos lisää köyhyyttä ja konflikteja sekä maastamuuton painetta.

On aika toimia. Ilmastokriisin ratkaisu on mittakaavaltaan täysin poikkeuksellinen haaste ihmis­kunnan historiassa. Päästöjä pitää vähentää nopeasti ja kaikilla talouden sektoreilla.

On selvää, että muutos maksaa. Vielä kalliimmaksi tulee kuitenkin olla tekemättä mitään. Siksi onkin tärkeää, että päästöjen vähentäminen toteutetaan mahdollisimman fiksusti – ennakoitavasti ja kustannustehokkaasti.

Taloustieteilijät ovat kehittäneet lääkkeen, joka täyttää fiksun ilmastopolitiikan kriteerit: saastuttamisen aiheuttamat kustannukset sisällytetään hintoihin. Ajatus on yksinkertainen mutta tehokas. Tehdään kalliimmaksi se, minkä tuotantoa halutaan vähentää. Samalla luodaan kannustin vähäpäästöisten ratkaisujen kehittämiseen ja niihin investoimiseen.

Suomi on ollut edelläkävijä päästöjen hinnoittelussa. Otimme maailman ensimmäisenä maana käyttöön hiiliveron vuonna 1990. Hiilidioksidipäästöihin perustuva verotus ohjaa energiantuotantoa ja liikennettä käyttämään vähemmän päästöjä tuottavia polttoaineita. Järjestelmä on yksinkertainen, kustannustehokas ja ennustettava sen kohteena oleville yrityksille ja kuluttajille.

Suuri osa kansantaloudestamme kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmään, joka pyrkii kustannustehokkaasti ohjaamaan teollisuutta ja energiantuotantoa kohti nollapäästöisyyttä. Päästökauppa varmistaa päästöjen pienenemisen tasaiseen tahtiin. Ilmastotavoitteet edellyttävät meiltä kuitenkin vielä syvempää ja nopeampaa muutosta. Päästökauppa ei nykyisellään kata kaikkia toimialoja. Päästöjen hinta ei myöskään vastaa saastuttamisesta aiheutuvia vahinkoja, ja siksi päästökaupan ohjausvaikutus ei ole riittävä.

Päästökaupan ongelmana on nyt päästöoikeuksien ylitarjonta. Jäsenmaat yrittävät paikata sen seurauksia kansallisilla ratkaisuilla, ja järjestelmästä on sen vuoksi tullut entistä monimutkaisempi ja kalliimpi.

Meillä valtiovarainministereillä on käy­tössämme talouden ohjaamisen keinoja. Verotuksella voimme vaikuttaa kuluttajien ja yritysten päätöksiin, ja budjetin avulla voimme ohjata julkisen sektorin rahavirtoja.

Ilmastonmuutoksen hillinnän tulee olla keskeinen ohjaava tavoite kaikissa budjettiin liittyvissä kysymyksissä. Yksi esimerkki tästä on Suomen autoverotus, jossa vähäpäästöisempiä autoja verotetaan lievemmin kuin enemmän päästäviä.

Haluan edistää ilmastotavoitteita ottamalla päästöjen hinnoittelun osaksi verotuksen tiekarttaa, jonka valmistelun hallitus käynnisti viime syksynä. Aion myös toimia yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa päästöjen hinnoittelun vahvistamiseksi sekä Euroopan unionissa että ­alueellisesti.

Tehokas ja yksinkertainen sääntely loisi ennustettavuutta sekä yrityksille että kuluttajille. Näin toteutettuna sääntely tulee myös halvemmaksi kuin monimutkaista mallia soveltamalla.

Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää maailmanlaajuista yhteistyötä ja globaaleja ratkaisuja. Päästöjen hinnoittelun laajeneminen edistää vähäpäästöisten ratkaisujen markkinoiden kasvamista ja samalla suomalaisten, puhtaista ratkaisuista tunnettujen yritysten reilua kilpailuasetelmaa.

Valtiovarainministeriö ja Sitra järjestävät Washingtonissa huhtikuussa kokouksen, johon olen kutsunut eri maiden valtiovarainministereitä ja kansainvälisiä talousvaikuttajia. Tavoitteena on jakaa parhaita käytäntöjä eri maiden välillä päästöjen hinnoittelussa ja käynnistää uusia kansainvälisiä aloitteita.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on kiire. Muutos on mahdollinen, kunhan markkinatalouden voima saadaan täysimääräisesti valjastettua päästövähennysten hyväksi.

Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä fiksun ja kustannustehokkaan ilmastopolitiikan toteuttamisessa.

Nyt kun Suomen taloudessa on pitkästä ­aikaa myönteinen vire, vahvistuneet talousnäkymät pitää käyttää viisaasti hyödyksi, jotta talous voi kasvaa kestävästi.

Petteri Orpo

2 svar

  1. Hyvä ministeri Orpo,
    Ilmastoon liittyvä paradigma on valitettavasti poliittinen eikä tieteellinen, niin kuin sen pitäisi olla. Vihreän liikkeen manipuloima linja, eli fossiilisten polttoaineiden päästöjen ilmastovaikutusten liioittelu oli jo ennen IPCC:n perustamista 1989 heräämässä eri puolilla länsimaailmaa ympäristö-aktivismin myötä. Voimahahmoina esiintyivät vasemmisto-opin saaneet, nuoret agitaattorit, joiden tavoitteena oli länsimaisen ”kerskakulutuksen” romuttaminen, ehkä osittain myös hyvässä tarkoituksessa?

    Historiaa: Margaret Thatcherin pääministerikaudella Neuvostoliiton kouluttamien lobbareiden vaikutuksesta kaivostyöläiset olivat hänelle jatkuvana riesana. Ongelman tiedostettuaan silloinen Maltan UK-lähettiläs ehdotti kemisti-Thatcherille, että hiilikaivosmiehet voitaisiin panna ahtaalle korostamalla hiilidioksidin turmiollista vaikutusta ilmastoon. Thatcherin tavoitteena oli panostaa ydinvoimaan, jonka ansiosta CO2 päästöt saadaan alennettua; ”ilmaston pelastamiseksi.”

    Niinpä Thatcher pani tuulemaan korostamalla hiilidioksidipäästöjen vähentämistarvetta. Siinä yhteydessä hän oli myötävaikuttamassa Hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) perustamisessa. Samalla hän perusti Britannian Met Office’n alaisuuteen Hadley Centre, jonka mandaattiin kuului selvittää missä määrin ihminen (päästöineen) vaikuttaa maapallon ilmastoon. Siitä tuli myös IPCC:n mandaatti. Viimeksi mainittu on vuosien saatossa laajentanut mandaattiaan OSOITTAMAAN ihmisen vaikutusta ja nimenomaan korostamaan lämpenemiseen katastrofaalisia seuraamuksia ellei päästöjä vähennetä nopeasti.

    En jatka tätä teema enempää tässä vaiheessa, vaan jään odottamaan löytyykö Teiltä, herra Ministeri kiinnostusta ymmärtää miksi ilmastoskeptikoita, siis meitä vaiennettuja tutkijoita, jotka eivät usko ilmastopelotteluun, sen sijaan kyllä tukevat ympäristösuojelua, mutta ennen kaikkea näkevät väestöjen kasvun suuirmpana uhkana, jossa van keittyvien maiden naisten koulutus voi yrittää ratkaista edessä olevaa uhkaa.

    Kunnioittaen

    Boris Winterhalter, fil.tri
    eläkkeellä

  2. Lisäys edelliseen; toki ymmärrän, että virallinen Ilmatieteenlaitoksen kanta poikkeaa täysin meidän skeptikkojen näkemyksistä, sillä IPCC on ominut itselleen ainoan totuuden ylläpitäjän roolin, mutta ….

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *