Euroopan unionia koskevassa keskustelussa esillä ovat usein kiistat milloin rahasta, hallinnosta tai säätelyn määrästä. Viime kuukausina olemme käyttäneet paljon aikaa brexitin analysointiin. EU:n alkuperäisestä ideasta, rauhan ja turvallisuuden edistämisestä Euroopassa, voisimme keskustella enemmän.
Euroopan yhteisö perustettiin yhdistämään Eurooppaa ja estämään uusia verisiä konflikteja. Jäsenmaat sidottiin taloudelliseen ja poliittiseen yhteistyöhön, jotta eristäytymistä ja epäluuloja kansojen välillä saataisiin torjuttua.
EU:n laajentumiskierrosten tavoite oli sama, luoda rauhaa, vakautta ja vaurautta Euroopan eri puolille, ja ottaa kaikki alueet mukaan yhteiseen projektiin. Tässä tehtävässään EU on onnistunut.
Myös Suomelle EU:hun liittyminen oli pohjimmiltaan turvallisuuskysymys, vaikkei siitä 1990-luvun alun ilmapiirissä tohdittukaan avoimesti puhua. Presidentti Koivisto kertoi muistelmissaan todenneensa vuonna 1993 pääministeri Aholle, että turvallisuuspoliittiset syyt olivat mielestäni se näkökohta, joka kaikkein voimakkaimmin puhui siihen suuntaan, että meidän piti liittyä EY:hyn. Tuo 24 vuotta vanha näkemys pitää minusta yhä paikkansa.
EU:n alusta alkaen on haluttu myös lisätä puolustusyhteistyötä ja rakentaa Euroopan puolustusyhteisöä. Tämä hanke kuitenkin raukesi alkuunsa. Sen jälkeen on keskitytty yhteistyöhön, mutta tahti ollut varsin hidas. Osa jäsenmaista on pitänyt Naton kanssa tehtävää yhteistyötä riittävänä, ja osa taas on halunnut korostaa omaa, itsenäistä tekemistään.
Nyt yhteistyö on viimein nytkähtämässä eteenpäin. Siihen on pannut osaltaan vauhtia niin yhteistyöhön nihkeästi suhtautuneen Britannian tulossa oleva EU-ero kuin Yhdysvaltojen uuden presidentin puheet, joissa on korostettu Euroopan omaa vastuuta puolustuksestaan. Tärkeimmät syyt ovat kuitenkin alati muuttuva maailmanjärjestys ja kyberuhkien kasvu, jotka vaativat yhteistyön tiivistämistä.
Suomen kanta yhteistyön lisäämiseen on ollut selvä alusta lähtien. Yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä on vahvistettava. Tavoitteenamme on EU:n kehittäminen kokonaisvaltaisesti turvallisuusyhteisönä.
Yhteistyössä edetään rauhallisesti. EU:lle ei ole tulossa omaa armeijaa. Puolustusyhteistyössä on ensisijaisesti kyse jäsenmaiden suorituskykyjen vahvistamisesta EU:n tarjoamia välineitä tehokkaammin hyödyntämällä.
Hyödyt ovat ensi sijassa taloudellisia, kuten esimerkiksi yhteiset tutkimus- ja kehitysprojektit, joiden toteuttaminen yksittäisten jäsenmaiden toimesta ei ole mahdollista tai järkevää. Suunnitteilla on myös EU-rahoituksen laajempaa hyödyntämistä puolustussektorilla, jota kannatan lämpimästi.
EU:n antamista turvatakuista ja niiden sitovuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Asia oli esillä jo Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen aikana. Silloinen MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto totesi, että turvatakuiden takia kannattaisi ennemmin liittyä Natoon, koska siellä on sentään tankkeja. EU:n merkitystä turvallisuuden luojana ei silti kannata aliarvioida.
Minusta on selvää, että yhtenäinen Euroopan unioni on Suomelle turvallisuustakuu. EU:n hajanaisuus taas on uhka meidän turvallisuudellemme. Puolustusyhteistyön vahvistaminen on taloudellisten hyötyjen lisäksi mahdollisuus vahvistaa EU:ta sisäisesti. Se tarjoaa meille yhteisen projektin, jonka parissa työskennellä. Vain sisäisesti vahva ja yhdessä toimiva EU ja sen jäsenmaat voivat ottaa paikkansa vakavasti otettavana globaalina toimijana.
Petteri Orpo
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.2.2017.