Asuinmuodosta riippumatta oma koti on useimmille meistä elämämme suurin taloudellinen hankinta. Suomessa tuskaillaan tällä hetkellä hyvin erilaisten asumiseen liittyvien huolien kanssa. Samaan aikaan, kun kasvukeskuksissa asumisen hinta on noussut tavallisten sairaanhoitajien ja insinöörien kannalta kestämättömän korkealle tasolle, tuskaillaan harvaan asutuilla alueilla asuntojen romahtanutta arvoa. Vaikka olisikin halua muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle, hintojen kehityksen voimakas eriytyminen muodostaa esteen muutolle ja työllistymiselle.
Hintojen eriytymisen taustalla on nopeutunut kaupungistumiskehitys. Ilmiö ei kosketa vaan meitä suomalaisia, vaan kyseessä on maailmanlaajuinen megatrendi ja aikamme ilmiö, jossa dynaamiset ja kasvavat kaupungit ovat ottaneet vetovastuun talouskasvusta. Kaupunkiseudut muodostavat tiiviitä osaamiskeskittymiä, jotka toimivat uusien digitaalisten innovaatioiden hautomoina, koelaboratorioina ja ponnahduslautoina laajemmille markkinoille. Kaupungin tiivistyminen ja kasvu nostavat yritysten tuottavuutta, luovat tilaa erikoistumiselle ja palvelumarkkinoiden synnylle.
Suomi on aina selvinnyt suurista muutoksista sopeutumalla, ei haraamalla viimeiseen saakka väistämätöntä kehityskulkua vastaan. Kaupunkien kasvua pidättelemällä pidättelisimme myös orastavaa talouskasvuamme. Emme voi kieltää tosiasiaa, että tulevaisuudessa talouskasvumme ja hyvinvointimme lepäävät yhä vahvemmin kaupunkien harteilla. Meidän kaikkien suomalaisten, asuimme sitten kaupunkien keskustoissa tai maaseutumaisemmassa ympäristössä, hyvinvointi riippuu viime kädessä kaupunkiseutujemme menestyksestä kovassa kansainvälisessä kilpailussa.
Maaseudun elinvoima ja palvelut voidaan varmistaa vain, jos kaupunkien annetaan kasvaa. Kasvava kaupunki tarkoittaa lähimaaseudulle kasvavia markkinoita. Olemme kuluttajina yhä laatutietoisempia ja esimerkiksi ilmaston kannalta kestävämmän lähiruuan suosio on kasvussa. Lähituotanto ja uudet digitaaliset sovellukset avaavat uusia mahdollisuuksia myös maaseutuyrittäjille. Tärkeät raaka-aineemme sijaitsevat vastedeskin kaupunkien ulkopuolella, mutta tulevaisuutemme kannalta keskeisintä on, että onnistumme jalostamaan kotimaista alkuperää olevat tuotteemme mahdollisimman pitkälle. Kaupunkien osaamiskeskittymät vahvistavat myös biotalouden innovaatioiden syntyä.
Asukkaat ja yritykset liikkuvat vapaasti maan sisällä ja maan rajojen yli etsien osaamiselleen ja tuotannolleen aina optimaalisinta paikkaa. Tutkijoiden näkemyksen mukaan tämä liike on Suomessa liian tahmeaa. Esimerkiksi Uudenkaupungin tapauksessa autojen valmistuksen tuotannon laajentamista hidastavat vaikeudet saada tehtaalle työvoimaa samalla, kun Suomessa on talouden positiivisesta käänteestä huolimatta edelleen kestämättömän korkea työttömyys.
Jotta voimme varmistaa kaupunkiemme kilpailukyvyn ja työvoiman sujuvamman liikkumisen, on meidän huolehdittava kasvukeskusten riittävästä asuntotarjonnasta. Korkeat hinnat ovat indikaattori tarjontaa nopeammin kasvaneesta kysynnästä. Usein asumisen korkeaan hintaan tarjotaan ratkaisuksi mitä erikoisempia julkisen sektorin väliintuloja hintasääntelystä aina monimutkaisiin tuotantotukimalleihin. Isossa mittakaavassa voimme vaikuttaa kaikkien kotitalouksien asumiskustannuksiin vain tarjontaa lisäämällä. Tarjonnan vauhdittamiseen kokoomuksen eduskuntaryhmä on ansiokkaasti tarjonnut tuoreessa asuntopoliittisessa raportissaan lukuisia keinoja sujuvamman kaavoituksen ja lisärakentamisen edistämiseksi.
Esimerkiksi ”rullaavalla kaavoituksella” mahdollistettaisiin kaavojen jatkuva uudistaminen ja asuntojen autopaikkanormeja sekä kokosääntelyä keventämällä saataisiin lisättyä edullisten ja pienten opiskelija-asuntojen tarjontaa. Tiukat säädökset usein syrjäyttävät varsinaisia asumisneliöitä ja nostavat asumisen hintaa. Kokoomus haluaakin antaa jatkossa enemmän vapauksia asunnon etsijöille yhdessä rakentajien kanssa määritellä todelliset tarpeensa tiukan normituksen sijaan. Norminpurun lisäksi valtion asuntotuotantoon sidotuilla tuilla kaupunkien liikennehankkeille (niin sanotut MAL-sopimukset) on keskeinen merkitys asuntotarjonnan lisäämisen kannustimena.
Kuntavaalien alla kaikki puolueet lupaavat puuttua kohonneisiin asumiskustannuksiin. Tuoreimmissa avauksissaan useat puolueet ovat tarjonneet ns. kohtuuhintaisen asuntotuotannon eli käytännössä kaupunkien omien vuokrataloyhtiöiden asuntotarjonnan lisäämistä ratkaisuksi asumisen korkeisiin kustannuksiin. Mielestäni tässä sekoitetaan kaksi eri ongelmaa keskenään. On selvää, että suomalaisten suuren enemmistön asumiskustannuksia me emme pysty laskemaan lisäämällä tuettua vuokra- tai omistusasumistuotantoa, vaan ainut kestävä keino on varmistaa riittävä ja monipuolinen asuntotuotanto. Julkisia varoja olisi järkevämpää käyttää niin, että tuetun asuntotuotannon painopistettä siirrettäisiin vahvemmin erityisryhmien tukemiseen. Julkisen sektorin on ensisijaisesti turvatta niiden ihmisten asuminen, joilla on vaikeuksia saada asunto vapailta markkinoilta esimerkiksi maksuhäiriömerkintöjen vuoksi ja joita uhkaa asunnottomuus.
Valtio voi monella tapaa vaikuttaa rakentamisen ja asumisen kustannuksiin. Viime kädessä kuitenkin kunnilla on itsellään päätösvalta kaavoituksesta ja työkalut asuntotuotannon vauhdittamiseen. Kuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Vain äänestämällä voit vaikuttaa siihen millaisia päätöksiä kotikunnassasi tehdään asuntopolitiikan saralla.
Petteri Orpo
Kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten blogissa 31.3.3017.