Maataloustuottajalle suurin kysymys on kannattavuus, kannattavuus ja kannattavuus.
Politiikassa harvan asian voi pelkistää pelkkään kyllä tai ei -vastaukseen. Joskus on kuitenkin pakko. Näin oli, kun Maaseudun Tulevaisuuden ilmastoaiheisessa vaalipaneelissa kysyttiin kantaa kaupungistumisen edistämiseen. Mielestäni kaupungistuminen ei tarvitse keinotekoista vauhdittamista. Jokainen saa valita asuinpaikkansa.
Nostin silti vihreän lapun, sillä yhä useamman asuessa kaupungissa tarvitsemme hyvää kaupunkipolitiikkaa: liikennettä, asuntoja ja työpaikkoja. Niitä kokoomus haluaa edistää, ja se on tehtävä ilmaston kannalta kestävällä tavalla.
Minulle tämä ei tarkoita kaupunkien ja maaseudun asettamista vastakkain. Molempia tarvitaan.
Maaseutu on paljon muutakin kuin maataloutta, mutta maatalouden harjoittaminen Suomessa on tärkeä osa omavaraisuuttamme. Maataloustuottajalle suurin kysymys on kannattavuus, kannattavuus ja kannattavuus. Jaksaminen tulee heti sen jälkeen.
Viime kesän helteet ja toissa kesän sateet ovat koetelleet viljelijöiden voimia entisestään. Yhtenä toimenpiteenä esitin eduskunnalle satovahinko- ja kasvintuhoojavakuutusten vapauttamista vakuutusmaksuverosta.
Nyt tuo vero on yhtä suuri kuin yleinen arvonlisävero (24 prosenttia), mutta toisin kuin alv, se ei ole vähennettävissä vaan jää viljelijän kontolle.
Vakuutusten korkea vero on yhtenä syynä siihen, että näitä vakuutustuotteita on vähän ja niitä myös käytetään vähän.
Toivon, että lain muutos saadaan pian voimaan ja että veron poisto synnyttää niin kysyntää kuin tarjontaa sellaisille vakuutuksille, joista viljelijät saavat yhden uuden työkalun sään ääri-ilmiöihin varautumiseksi.
Mitä tulee kannattavuuteen, suomalaiselle ruualle on saatava parempi hinta, ja tuottajan pitää saada siitä reilu osuus. Esimerkiksi lainsäädännön tulee sallia nykyistä helpommin ruuan lähijalostus ja suoramyynti tiloilta.
Koska kotimarkkina on pieni ja rajallinen, tuotekehitys ja viennin edistäminen ovat suomalaisen maatalouden kohtalonkysymys. Niihin pitää panostaa entistä enemmän seuraavalla hallituskaudella.
MTK näytti tässä kiitettävää esimerkkiä viemällä Suomen ja suomalaiset tuotteet näkyvästi Grüne Woche -messuille Berliiniin.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka asettaa nykyisin tiukat raamit kansallisille toimille. Yhteistä maatalouspolitiikkaa on yksinkertaistettava, byrokratiaa on vähennettävä ja tuottajalle on annettava tilaa toimia.
Olen tyytyväisenä kuunnellut ministeri Lepän raportteja Brysselistä ja keskustellut ystäväni, maatalouskomissaari Hoganin kanssa. Esitys yhteisestä maatalouspolitiikasta seuraaviksi vuosiksi menee Suomen kannalta edulliseen suuntaan.
Vuosi maa- ja metsätalousministerinä on ollut poliittisen urani hienoimpia vuosia. Opin arvostamaan entistä enemmän työtä, jota maatalousyrittäjät tekevät.
Kun Alex Stubb pyytämättä ja yllättäen pyysi minua maa- ja metsätalousministeriksi vuonna 2014, osaamiseni rajoittui siihen, että olin maalta kotoisin.
Ensimmäinen julkinen esiintymiseni tuossa roolissa oli Okra-maatalousnäyttelyssä. Kentän odotukset minun suhteeni eivät olleet kovin korkealla. Minuakin jännitti.
Valtiosihteerini oli valmistellut puheen. Opettelin tukijärjestelmän yksityiskohtia. Lopulta laitoin puheen taskuun ja puhuin siitä, mikä on oleellista.
Sanoin, etten osaa viljellä ohraa enkä kasvattaa sikoja. Sanoin, että niiden sijaan minä tiedän, missä maataloustuottajia koskevat päätökset tehdään ja teen kaikkeni, jotta heidän äänensä kuuluu.
Seison edelleen sanojeni takana. Tuottajien ääntä pitää kuunnella seuraavallakin hallituskaudella.
(Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa vieraskolumnina 30.01.2019)