Svenska

Jag, Petteri Orpo 

 

Barndom och ungdom:       

Jag föddes 1969 i Köyliö, en by i sydvästra Finland. Mitt släktnamn Orpo, betyder föräldralös på finska. Oberoende av namnet har jag dock en mamma, en pappa och två storasystrar.

Barndomen var lycklig. Vi bodde i en liten lantbrukarby, Vuorenmaa, där mina föräldrar fungerade som lärare. Lågstadiet gick jag i byskolan som låg i grannen till vårt hem.

Av barn- och ungdomen har jag endast trevliga minnen. Det fans massor att göra på landet! Vi idrottade mycket, deltog i scoutverksamhet och fiskade. Hembyn var en trygg plats att växa upp och leva i.

Jag skrev studenten i gymnasium 1989, varefter jag tjänstgjorde min värnplikt. Under tjänstgöringstiden lyckades jag i inträdesprovet till Åbo Universitets nationalekonomiska linje. Dit beslöt jag mig för att fara genast efter armén.

Studielivet och överhuvudtaget att studera i Åbo var toppen. Jag hoppade genast med i ämnesföreningsverksamheten och redan under mitt första studieår fann jag mig i T-klubbens dvs. ekonomiska ämnesföreningens styrelse. Vägen därifrån ledde till studentkårens fullmäktige och vidare till åbo studentkårsstyrelsens utbildningspolitiska sekreterare. Det var dessa förtroendeuppdrag som tände mitt intresse för samhälleligt arbete. Intresset för att sköta våra gemensamma angelägenheter har endast förstärkts med åren.

 

Arbetsliv:

Augusti -94 valdes jag till studentkårens huvudsekreterare. Från och med den dagen har jag varit oavbrutet i arbetslivet. Jag valdes till Finska studentkårernas ordförande 1997. Det uppdraget var en äkta högskola i intressepåverkning, där jag fick träffa presidenten, ministrar och tjänstemän. De åren arbetade vi hårt för att höja studiestödet, för att inkomstgränserna skulle ökas och givetvis hann vi också ha roligt.

Efter att studentpolitiken slutade för min del, fungerade jag i olika uppgifter i Egentliga Finlands Samlingspartiets kretsförening. Jag skötte förmodligen uppgiften med beröm, eftersom 2002 bad dåvarande inrikesminister och Samlingspartiets ordförande Ville Itälä mig att komma till Helsingfors för att fungera som hans specialmedarbetare.

Som Villes medarbetare fick jag fungera på politikens hårda arenor, i regeringssonderingar och i riksdagsgruppens och partiets viktiga och tuffa möten. Då samlingspartiet 2003 förlorade i riksdagsvalen och hamnade i oppositionen, blev jag partiets vice partisekreterare . År 2005 flyttade jag med min familj tillbaka till Åbo och arbetade några år utanför politiken.

Mars 2007 blev jag vald till Riksdagen. Under min första riksdagsperiod fick jag äran att fungera som riksdagsgruppens viceordförande. Det var en stor sak för mig.

År 2011 fördes ett färggrant riksdagsval. Jag blev återvald till riksdagen. Min andra period blev åtminstone lika tuff med tanke på arbetsbördan som den första. Jag fungerade bl.a. som riksdagsgruppens ordförande och medlem i utrikesutskottet.

Varje politiker drömmer om att bli medlem i statsrådet. 2014 förfylldes den drömmen för min del, då jag valdes till jord- och skogsbruksminister. Jag är väldigt intresserad av branschen, som är otroligt mångsidig. I den rena, finska maten finns ännu mycket oanvänd potential och våra vida skogar erbjuder otaliga nya möjligheter, tack vare den konstanta utvecklingen av skogsteknologi och innovationer inom användningen av träfiber. Även arbetet mot klimatförändringen och plastskräp kopplas starkt till användningen av våra skogar.

I riksdagsvalen 2015 blev jag åter invald. Valresultatet förde partiet till regeringen och jag erbjöds inrikesministerns uppgift. Då, under försommaren 2015, när presidenten utnämnde regeringen, visste ingen hur betydelsefull inrikesministeriet och inrikesministerns roll skulle bli under hösten. Kriget i Syrien och andra oroligheter i Mellan-östern och Afrika skapade en oerhörd flyktingvåg, som nådde även Finland. Under en kort period kom det rekordmånga flyktingar till vårt land och hela vår immigrationspolitik, med alla dess verkställningsmekanismer måste omgranskas. Arbetet var utmanande men vi i inrikesministeriet var inte rädda för att ta itu med det.

 

Ordförande för Samlingspartiet:

Redan länge har jag drömt om att fungera som samlingspartiets ordförande. Under våren 2016 insåg jag, att nu var det dags att ta itu med att försöka uppnå den drömmen. I juni 2016 valdes jag till partiets ordförande. Jag är fortsättningsvis djupt tacksam över det förtroende och starka stöd jag fått. Den nya posten medförde också ett byte av ministeruppgift. Sedan sommaren 2016 har jag fungerat som finansminister.

Jag gillar min uppgift som ordförande och finansminister. Redan under mina tidigare valperioder, men särskilt under denna period, är både vår politik och vårt samhälle i förändring. Utmaningar och arbete finns så det räcker och jag vill vara med för att hjälpa mitt hemland.

 

Familj och hobbyn:        

Vid sidan om riksdags- och regeringsarbetet försöker jag tillbringa så mycket tid jag kan med min familj. Till min familj hör förutom min fru Niina, två barn i skolåldern och vår hund Pessi, som är en Lagotto romagnolo. Pessi blev familjemedlem december 2014. Pessi är så trevlig att han inte skäller ens på en politiker! Vi bor i Åbo. Familjen är det viktigaste i mitt liv och utan Niinas samtycke skulle jag inte göra det jag gör.

Jag fiskar alltid då jag har möjlighet till det. Mest gillar jag att fiska gädda med kastspö i Åbolands skärgård, lugn dörjfiskning vid Enare träsks kala norra fjordar eller att fiska med metspö hos vår stuga vid Pyhäjärvi i Säkylä.

Den hektiska vardagen ger tyvärr för lite tid för motion. Att jogga är det lättaste sättet för mig att upprätthålla min kondition.

Hemmamatlagning är kul. Jag kockar gärna, för mig är det ett sätt att koppla av. Om det bara finns tid, så sköter jag köket. Tyvärr är det i allmänhet ändå Niina som lagar maten. Jag har ett par kompisar som är professionella kockar. Av dem fick jag för flera år sedan mitt intresse för att utvidga min repertoar från grillande och biffstekande till mer speciella men också mera vardagliga maträtter.

 

Om min politik:

Jag vill att Finland är ett land där människans frihet och ansvar går hand i hand. Samlingspartiet vill att finländarna känner att Finland är ett ställe där man får verkställa sig själv och sina ambitioner så gott man kan. Man ska få lyckas. Men man ska också få misslyckas och då ska man få den hjälp man behöver.

I ett rättvist samhälle tar vi hand om alla. Det är viktigt också med tanke på principen om lika möjligheter. Lika möjligheter för alla är ett grundkrav för ett välmående samhälle och samlingspartiet värnar den principen.

Vi samlingspartister inser dock att för att betala för välfärden behöver vi en betydligt högre sysselsättningsgrad än den vi har i dag. En nordisk nivå på sysselsättningsgraden är inte en proposition, utan en nödvändighet för att vi ska klara av att behålla det välfärdslöftet vi gett våra medborgare.

Därför vill samlingspartiet lätta på arbetskraftsinvandringens krav.  Därför måste kvalitén på arbetslivet och incentiven för att jobba utvecklas. Vill vi förnya arbetslivet, socialskyddet och beskattningen, så att så många som möjligt har möjlighet att få jobb och för att det alltid ska vara lönsamt för en person att jobba.

Vill vi förnya arbetslivet från början, mitten och slutet. Därför behöver vi en familjeledighetsreform och vårt utbildningsväsende måste fortsättningsvis utvecklas. Tyngdpunkten i beskattningen måste föras från skatt på arbete allt mera mot skatt på skadlig verksamhet. Vi vill stöda företagsverksamhet genom att ta bort onödiga hinder för affärsverksamhet och handel såväl hemma som internationellt.

Samlingspartiet anser att internationellt samarbete ska bygga på gemensamma regler. Det är en förutsättning för ett litet land som Finland att dessa regler följs av såväl små som stora stater.  Vi vill att Finland är starkt med i den västerländska gemenskapen. Europa är vår familj. Inom EU arbetar vi för en unifierad och stark union, som kan representera sina medlemsländer och invånare på internationella arenor och som lyckas skapa mera säkerhet och välfärd för sina medborgare än varje enskilt land kan skapa skilt för sig.

EU måste vara stor i stora saker och liten i små saker. Stora saker, som vi måste fokusera tillsammans på är tillväxt, klimatförändringen, säkerhet och försvar, flyttningsrörelsens kontroll samt upprätthållandet -eller rent av försvar – av den avtalsbaserade internationella fria handeln.

 

Blog posts:

English

About me, Petteri Orpo

 

About my childhood and adolescent years:

I was born in 1969 in the small village of Köyliö in South-West Finland. In Finnish, my last name means orphan. Despite my name, I have a mother and father as well as two elder sisters.

Childhood was a time of happiness. We lived in the small rural village of Vuorenmaa, where my parents were teachers. I completed my primary school in their school, which was right next door to my home.

I only have good memories from my childhood and adolescent years. There were lots of activities to take part in. We had various sports hobbies and we were part of a scouts’ group, and we went fishing. My home village was a safe place to grow up and live in.

I graduated from upper secondary school in 1989 and set off to complete my military service. During the army, I successfully passed the entrance exams at the University of Turku for the Economics study programme, and I decided to head there after the army.

Studying and student life in Turku was brilliant. I was excited to participate in the subject association activities, and already during my first study year, I found myself in the Board of the “T Club”, i.e. the Economics subject association. From there, my journey continued to the student association’s body of delegates and to the Student Board of Turku University as the person responsible for the education policy.  These roles created my commitment towards managing common matters, which has guided me throughout my career.

 

About my work life:

In August ‘94, I was elected as the head secretary of the student association. From that day onwards, I have been employed consistently without even one day off. I was elected as the head secretary of SYL in 1997. That was a true “higher education institution” for influence. I was able to meet the President of Finland, ministers and officials. We fought for the increase of student allowance and for the increase of income limits, and we also had a good time.

Thereafter, I worked in various different duties in the regional organisation of the party in Southwest Finland. I assume things went well, because Ville Itälä who had worked as the Minister of the Interior since the beginning of 2002 and who had recently been elected as the chairman of the National Coalition Party, invited me to Helsinki as his special assistant.

As Ville’s assistant, I was involved in the tough arenas of policy-making, in negotiations to form the government, and in actions of the parliamentary group and the party. When the National Coalition Party lost the election in 2003 and remained in opposition, I moved to the role of the National Coalition Party’s assistant party secretary. In 2005, we moved back to Turku and I worked as a business service director, until I was elected to Parliament in March 2007.

In Parliament, I was elected as the deputy chairman of the parliamentary group during my first term of office. That was a matter of honour to me.

In 2011, the colourful parliamentary elections led to me being elected to Parliament again. My second term of office was at least as busy as the first one. Before being elected as minister, I managed to work as e.g. the chairman of the National Coalition Party’s parliamentary group and as a member of the Committee on Foreign Affairs.

It is the dream of every politician to become a member of Government, so being elected as the Minister of Agriculture and Forestry in the spring of 2014 was of course a fantastic moment. I am very interested in the industry, which is unbelievably diverse. There is still a lot of unutilised potential in pure Finnish food. Forests also offer an endless number of new opportunities due to new technology.

In the parliamentary elections of 2015, I was re-elected to Parliament. The election results made the National Coalition Party the governing party, and I was offered the position as the Minister of the Interior. At the time, at the beginning of summer in 2015, when the President of the Republic of Finland appointed the Government, I did not yet know, how important the role of the Ministry of the Interior and the Minister of the Interior would become during the autumn. The war in Syria and the other disorder in the Near East and Africa caused an unseen wave of immigration in Europe, which Finland did not avoid. In a very short period of time, a record number of asylum seekers came to our country, and our immigration policy as well as all of its practices had to be reviewed. There was work to be done, and that’s what we did at the lead of the Ministry of the Interior.

My dream for a long time had been to chair for the National Coalition Party. In the spring of 2016, I felt that it was time for this work. In June 2016, I was elected as the chairman of the National Coalition Party. I continue to be extremely grateful for the tremendous support I received! Working as chairman brought along a change to my minister position. Since June 2016, I have worked as the Minister of Finance.

I like my work a lot as both chairman and the Minister of Finance. Already during previous elections and particularly during this electoral term, politics and our society have been at a turning point. There are plenty of challenges and plenty of work, and I want to be helping Finland.

Alongside my governmental day job, I aim to spend time with my loved ones as much as possible. My family consists of my wife Niina, as well as our two school-aged children and our Lagotto Romagnolo dog called Pessi, who joined our family in December 2014. Pessi is very nice and won’t even bark at a politician. We live in Turku. My family means everything to me, and I wouldn’t have stood as candidate in the elections for my third parliamentary term or the chairman of the National Coalition Party without Niina’s approval.

 

About my hobbies:

I go fishing whenever I have the opportunity to do so. I like pike-fishing with lures in Turku’s archipelago, peaceful trolling in the rough northern fjords of Inarinjärvi and whitefish fishing at our summer cabin in Säkylä at Lake Pyhäjärvi.

Unfortunately, I don’t have much time for exercising due to a busy job. Jogging is usually the easiest way for me to keep myself fit.

Cooking at home is fun. I am happy to prepare dinner, it is a way of relaxing for me. If I only have the time, I am the one to keep the kitchen running at home. However, my wife has the main responsibility for feeding our family. I have a couple of friends who are professionals in the restaurant industry. They inspired me a few years ago to expand my menu from barbecues and steaks to some more special and also more everyday meals.

 

About politics:

I believe in a Finland, where the freedom and responsibility of people walk hand in hand. The National Coalition Party wants to be a party, which says yes more often than no. We want people in Finland to believe that you are allowed to do things in this country. You have the right to try and succeed. You have the right to fail, and then you are helped back on to your feet. You can get help, if you need it. You have opportunities. This is the type of Finland that the National Coalition Party has been developing during the last term, and we shall continue to work towards it in the future too.

In a fair society, everyone is cared for. It is also important in terms of the implementation of equal opportunities. Equal opportunities form the basis for a welfare society.

However, to afford our welfare and way of life, we need a significantly higher employment rate, than the one we currently have. We must look at our close neighbours and aim for a Nordic employment level. Therefore, the National Coalition Party wishes to remove the means-test of foreign labour. Therefore, we wish to reform the job markets and social security so that as many people as possible can be employed and receiving work would be more favourable.

The quality of work careers and the work initiatives of people must also be improved. Therefore, we want to reform the job markets from the beginning, middle and end. Therefore, we need a family leave reform and our education system must be further developed. Therefore, the emphasis of taxation must be moved from the taxation of work to the taxation of harmful behaviour, e.g. polluting. Therefore, entrepreneurship must be supported by removing unnecessary hinderances of entrepreneurship and trade, both domestically and around the world.

Rule-based international cooperation is a requirement for achieving this in case of a small country like Finland. The direction we hope for is a uniform and strong EU, which is able to represent its member states and citizens at international arenas, which is able to produce safety and well-being for its citizens better than any member state could do alone. EU must be large in large matters and small in small matters.

Major issues that we must jointly focus on are growth, mitigation of climate change, safety and defence, management of immigration as well as standing up for rules-based free international trade.

 

Blog posts:

Ota yhteyttä

Petteri

Kuka minä olen

Lapsuudesta ja nuoruudesta:

Synnyin Köyliössä, Satakunnassa 1969. Minulla on kaksi isosiskoa sekä nimestäni huolimatta sekä isä että äiti. Lapsuus oli onnellista aikaa. Asuimme pienessä Vuorenmaan maalaiskylässä, jossa vanhempani olivat opettajina. Ala-asteen kävin heidän koulussaan aivan kotini naapurissa. Yläasteelle ja lukioon kuljettiin taksilla pitkien välimatkojen vuoksi.

Lapsuudesta ja nuoruudesta minulla on vain hyviä muistoja. Tekemistä riitti. Harrastimme eri urheilulajeja ja kävimme partiossa ja kalassa. Kotikylä oli turvallinen paikka kasvaa ja elää.

Kirjoitin ylioppilaaksi Säkylän seudun lukiosta vuonna 1989 ja suuntasin Parolannummelle suorittamaan varusmiespalvelusta. Viihdyin armeijassa. Kävin PsRUK:n ja harkitsin kadettikouluakin, mutta kun onnistuin armeija-aikana läpäisemään Turun yliopiston taloustieteen pääsykokeet, päätin suunnata armeijan jälkeen sinne.

Opiskelu ja opiskelijaelämä Turussa oli huippua. Lähdin innolla mukaan ainejärjestötoimintaan ja jo ensimmäisenä opiskelijavuotena löysin itseni T-klubin eli taloustieteen ainejärjestön hallituksesta. Siitä matka jatkui ylioppilaskunnan edustajistoon ja TYY:n hallitukseen koulutuspolitiikasta vastaavaksi. Näissä tehtävissä sain niin vahvan pistoksen ”yhteisten asioiden hoitoon”, etten ole siitä vieläkään parantunut.

Työelämästä:

Elokuussa -94 minut valittiin ylioppilaskunnan pääsihteeriksi. Tuosta päivästä lähtien olen ollut yhtäjaksoisesti työssä ilman päivänkään taukoa. SYL:n pääsihteeriksi minut valittiin 1997. Se olikin oikea vaikuttamisen korkeakoulu. Pääsin tapaamaan presidenttiä, ministereitä ja virkamiehiä. Taistelimme opintotuen korottamisen ja tulorajojen noston puolesta ja pidimme myös hauskaa.

Tuosta tehtävästä siirryin 1998 Varsinais-Suomen Kokoomuksen toiminnanjohtajaksi. Toiminnanjohtajana tutustuin Varsinais-Suomeen läpikotaisin. Ajoin tuhansia kilometrejä vuodessa kevät- ja syyskokouksissa eri puolilla maakuntaamme. Homma meni kai hyvin, kun vuoden 2002 alusta sisäministerinä toiminut ja Kokoomuksen puheenjohtajaksi juuri noussut Ville Itälä kutsui minut Helsinkiin erityisavustajakseen.

Villen avustajana olin mukana politiikan kovilla areenoilla, hallituksen neuvotteluissa, eduskuntaryhmän ja puolueen taistoissa. Kun 2003 Kokoomus hävisi vaalit ja jäi oppositioon, siirryin Kokoomuksen apulaispuoluesihteerin tehtävään. Siinä toimin vuoteen 2005 asti, jolloin muutimme Turkuun. Apulaispuoluesihteerin työssä parhaat hetket koin vaalipäällikkönä voittoisissa EU- ja kuntavaaleissa. Turussa työskentelin yrityspalvelujohtajana Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa kunnes tulin maaliskuussa 2007 valituksi eduskuntaan.

Eduskunnassa minut valittiin ensimmäisen kauteni alussa eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi. Se oli minulle suuri asia. Sain osallistua eduskuntaryhmän työn johtamiseen ja suunnitteluun sekä kokoomuksen ministeriryhmän työskentelyyn, joka on ollut todellinen vaikuttamisen paikka. Olin talousvaliokunnan ja ensimmäiset kaksi vuotta myös ympäristövaliokunnan jäsenenä. Lisäksi olin eduskunnan oman hallituksen toinen kokoomusjäsen. Puhetta kansliatoimikunnassa johti tuolloin nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Vuonna 2011 käytiin värikkäät eduskuntavaalit, joissa tulin uudelleen valituksi eduskuntaan. Toinen eduskuntakauteni oli vähintään yhtä työteliäs kuin ensimmäinenkin. Ennen valintaani ministeriksi ehdin toimia mm. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana, ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sekä eduskunnan kansliatoimikunnassa. Maakunnassa olen johtanut sekä Varsinais-Suomen Kokoomusta että maakuntahallitusta.

Jokaisen poliitikon haaveena on päästä valtioneuvoston jäseneksi, joten valintani maa- ja metsätalousministeriksi keväällä 2014 oli tietysti upea hetki. Olen todella innostunut alasta, joka on uskomattoman monipuolinen. On ollut ilo ja kunnia olla mukana kehittämässä suomalaista maaseutua. Puhtaassa suomalaisessa ruuassa on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Myös metsät tarjoavat uuden teknologian ansiosta loputtomasti uusia mahdollisuuksia.

Eduskuntavaaleissa 2015 tulin jälleen uudelleenvalituksi eduskuntaan. Vaalitulos vei Kokoomuksen hallitukseen ja minulle tarjottiin sisäministerin pestiä. Tuolloin, alkukesästä 2015, kun tasavallan presidentti nimitti hallituksen, en vielä tiennyt, kuinka keskeiseksi sisäministeriön ja sisäministerin rooli syksyn myötä muuttuisi. Syyrian sota ja muut levottomuudet lähi-idässä ja Afrikassa aiheuttivat Eurooppaan ennennäkemättömän muuttoaallon, jossa Suomi ei jäänyt sivuun. Maahamme tuli hyvin lyhyessä ajassa ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttopolitiikkaamme kaikkine käytäntöineen piti arvioida uudelleen. Toimeksi oli laitettava ja niin me sisäministeriön johdolla teimme.

Tulevaisuudesta:

Haaveenani oli ollut jo pitkään Kokoomuksen puheenjohtajuus. Keväällä 2016 tunsin, että nyt on sen työn aika. Kesäkuussa 2016 minut valittiin Lappeenrannassa Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Olen edelleenkin hyvin kiitollinen saamastani valtavasta tuesta! Nöyrin ja innostunein mielin vien puoluetta eteenpäin puheenjohtajan roolista.

Puheenjohtajuus toi mukanaan myös vaihdoksen ministerisalkkuun. Kesäkuusta 2016 olen työskennellyt valtiovarainministerinä.

Pidän kovasti työstäni sekä puheenjohtajana että valtiovarainministerinä. Jo aiemmissa vaaleissa ja varsinkin tällä vaalikaudella politiikka ja yhteiskuntamme ovat olleet murroksessa. Haasteita ja työtä riittää ja haluan olla auttamassa isänmaata.

Hallitus ja kokoomus ovat jo saaneet aikaan paljon sekä isoja että pieniä asioista. Muun muassa liikennekaaren valmistelu on hyvässä vauhdissa, kauppojen aukiolot vapautettiin, jo 50 kuntaa on ottanut omakseen Kokoomuksen ajaman harrastetakuun lapsille ja kansalaisten terveyspalveluja parantava ja tasa-arvoistava valinnanvapaus tulee mukaan sote-uudistukseen.

Valtiopäivätyön ohella pyrin viettämään aikaa läheisimpieni kanssa niin usein kuin mahdollista. Perheeseeni kuuluvat vaimoni Niinan lisäksi kaksi kouluikäistä lasta sekä Italian vesikoira Pessi, joka liittyi perheeseemme joulukuussa 2014. Pessi on mukava kaveri, ei hauku edes poliitikkoa. Asumme Turussa Katariinanlaaksossa, jossa olemme viihtyneet erinomaisesti. Perhe on minulle kaikki kaikessa enkä ilman Niinan hyväksyntää olisi kolmannelle eduskuntakaudelle tai Kokoomuksen puheenjohtajaksi pyrkinytkään.
Harrastuksista:

Kalastan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Eniten pidän hauenkalastuksesta heittouistimella Turun saaristossa, rauhallisesta uistelusta Inarinjärven karuissa pohjoisissa vuonoissa ja siiankalastuksesta mökillämme Säkylän Pyhäjärvellä. Myös vaimoni mökkijärven kalakanta Puolangalla on alkanut tulla tutuksi. Lankomies on opastanut minua perhokalastuksen saloihin, ja ensimmäisten harjusten myötä homma vei mukanaan.

Kuntoilulle jää kiireisen työn vuoksi harmillisen vähän aikaa. Lenkkeily on minulle yleensä helpoin tapa pitää kuntoa yllä.

Kotikokkaus on hauskaa. Laitan mielelläni ruokaa, se on minulle tapa rentoutua. Jos vain on aikaa, niin hoidan meillä keittiön. Vaimolle kuitenkin lankeaa päävastuu perheen ruokkimisesta. Minulla on pari kaveria, jotka ovat ravintola-alan ammattilaisia. Heiltä sain vuosia sitten innostuksen laajentaa ruokalistaani grillauksesta ja pihvinpaistosta erikoisempiin ja toisaalta arkisempiinkin ruokiin.

 

Henkilötiedot

Nimi:
Antti Petteri Orpo

Syntymäaika:
3.11.1969

Perhe:
Vaimo Niina Kanniainen-Orpo, OTM,
kaksi lasta sekä Pessi-koira

Koulutus:
Valtiotieteen maisteri, Turun yliopisto, pääaine taloustiede,
gradu kunnallisesta palveluntuotannosta

Sotilasarvo:
Reservin kapteeni

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Blogi

Orpo.fi

Kuka minä olen / Vem är jag

 Who am I

Pidän kovasti työstäni sekä puheenjohtajana että kansanedustajana. Politiikka ja yhteiskuntamme ovat murroksessa, joten haasteita ja työtä riittää. Haluan olla mukana auttamassa isänmaata.

Tänään @WWFSuomi ja @luonnonsuojelu kiittivät Porkkalanniemesssä Suomen legendaarista alkuperäisluonnon puolustajaa @Psalolainen mittavasta kansanedustaja urasta! @kokoomus @PetteriOrpo

Shengeniä ja vapaata liikkuvuutta on puolustettava. Jotta meillä voi olla vapaat sisärajat, EU:lle tarvitaan vahvat ulkorajat. #Kultaranta #EUpjSuomi

Helsingin periaatteet ohjaavat globaalia ilmastotyötä. Kannustan Suomea jatkamaan valtiovarainministerien ilmastokoalition jäsenenä. Se on konkreettinen aloite, jonka Suomi on saanut aikaan. Sen avulla me erotumme kv. yhteisössä eduksemme. #ilmastonmuutos

Petteri Orpo: Helsingin periaatteet ohjaavat nyt globaalia ilmastotyötä

Kirjoittajan mukaan ilmastokoalitio on Suomelta diplomaattinen onnistuminen.

www.verkkouutiset.fi

Lataa lisää... | Load More...

Petteri tavattavissa


Tiimi / Team

 

Henrik Vuornos

Erityisavustaja, mediasuhteet
044 253 4444

Elisa Tarkiainen

Erityisavustaja
0400 774 789

Alexis Vartiainen

Eduskunta-avustaja / Assistent i Riksdagen
09 432 4072

Blogi

 

Petteri Orpon puhe YLE:n puoluepäivän vaalitentissä 26.3.2019.

Hyvät suomalaiset, Tyttärelläni oli äskettäin 15-vuotisjuhlat kotona. Minut oli komennettu pysymään yläkerrassa piilossa juhlien ajan.…
Lue lisää

Hihapuhetta vastaan – varmistetaan Suomelle valoisa tulevaisuus!

Maltti on valttia. Vanha sanonta pätee myös vaalien alla, kun puolueet pitävät palopuheitaan. Hövelit heitot…
Lue lisää

Jonoista hoitoon!

Lääkärin vastaanotolle pitäisi päästä kuukaudessa nykyisen kolmen kuukauden sijaan. Kolmen viikon päästä tiedämme, millainen eduskunta…
Lue lisää

Seuraa Petteriä somessa