Suomen ei tule eksyä EMU:ssa sivuraiteelle

Brexitistä ja muista haasteista huolimatta, Euroopan unionin tulevaisuudesta on keskusteltu tänä vuonna enemmän kuin pitkään aikaan. Ensi viikolla aiheena on talous- ja rahaliiton eli EMU:n tulevaisuus, josta komissio julkaisee keskustelupaperin. Paperi on osa keskustelunavausten sarjaa, joka alkoi koko Euroopan unionin viiden tulevaisuusskenaarion hahmottelulla maaliskuussa.

Odotettavissa on erilaisia malleja EMU:n kehittämisestä, mikä on minusta järkevä tapa luoda keskustelua. Syytä kuitenkin muistaa, että komissio ei ole se, joka määrittelee EU:n tai EMU:n tulevaisuuden, vaan EU:n jäsenmaat. EMU:n tulevaisuutta koskevassa keskustelussa on ollut havaittavissa uudenlaista pontta nimenomaan jäsenmaiden suunnalta.

Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron on osoittanut innokkuutensa EMU:n kehittämiseen ja ehdottanut euroalueelle yhteistä budjettia, parlamenttia ja valtiovarainministeriä. Yhteisen euroalueen budjetin lisäksi Espanja on esittänyt eurobondeja ja yhteistä työttömyysturvaa. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble taas on tuonut uudestaan esiin jo aiemmin esittämänsä idean Euroopan valuuttarahastosta.

Ranskan, Espanjan ja Saksan ehdotukset vaatisivat perussopimusten muuttamista, mikä ei taas minusta ole juuri nyt ajankohtaista. Juuri nyt EMU:n kehittämisessä tulisi keskittyä jo sovittujen uudistusten toimeenpanoon sekä uudistuksiin jotka voidaan tehdä ilman perussopimusmuutoksia.

Pankkiunionin viimeistely on meille prioriteetti, ja siinä pitää ensin keskittyä riskien pienentämiseen. Yleisesti ottaen jokaisen jäsenvaltion tulisi kantaa vastuu omasta talouspolitiikastaan ja vastata itse veloistaan. Suomi ei kannata jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipoliittisten rakenteiden harmonisointia ja on suhtautunut varauksellisesti uusien tulonsiirtomekanismien luomiseen EU-maiden välille.

Toistaiseksi Ranskan, Saksan ja Espanjan ehdotukset eivät ole saaneet laajaa vastakaikua. Tilanne voi kuitenkin muuttua hyvinkin nopeasti. Joukko jäsenmaita voi löytää yhteisymmärryksen ja tuoda pöytään esityksiä, jotka pakottavat meidät valitsemaan, olemmeko niissä mukana vai emme.

Me emme saa jäädä odottelemaan, vaan meidän on oma-aloitteisesti valmistauduttava keskustelemaan erilaisista kehittämisehdotuksista. Meidän on oltava hereillä.

Minulle ja kokoomukselle on selvää, että puutteistaan huolimatta EU on Suomelle ja Euroopalle niin merkittävä yhteisö, ettei Suomen paikka voi olla muualla kuin niissä pöydissä, joissa tehdään päätöksiä eurooppalaisen projektin uusista muodoista. Odottelevalla asenteella voi käydä niin, että jäämme seisoskelemaan eteiseen sillä aikaa, kun muut tekevät päätökset puolestamme. Tätä Saksan valtionvarainministeri Schäuble jo hieman väläytteli. Suomen etu ei ole eksyä EMU:ssa sivuraiteelle, vaan olla osa sitä joukkoa, joka vie tätä projektia eteenpäin meidän ehdoillamme, ei meistä huolimatta.Minulle ja kokoomukselle on selvää, että puutteistaan huolimatta EU on Suomelle ja Euroopalle niin merkittävä yhteisö, ettei Suomen paikka voi olla muualla kuin niissä pöydissä, joissa tehdään päätöksiä eurooppalaisen projektin uusista muodoista. Odottelevalla asenteella voi käydä niin, että jäämme seisoskelemaan eteiseen sillä aikaa, kun muut tekevät päätökset puolestamme. Tätä Saksan valtionvarainministeri Schäuble jo hieman väläytteli. Suomen etu ei ole eksyä EMU:ssa sivuraiteelle, vaan olla osa sitä joukkoa, joka vie tätä projektia eteenpäin meidän ehdoillamme, ei meistä huolimatta.

Petteri Orpo

Kirjoitus on julkaistu MTV:n Nettivieras-kolumnipalstalla 26.5.2017.  

 

 

 

 

Vastaa